Monipuolinen maasto.

Olen ollut nyt parilla koulutunnilla ja käytiin eilen Pinjan kanssa maastossa. Ellei sitä yhtä tietä oteta lukuun niin ei ollut yhtäkään yli kilometrin pituista pätkää joka olisi ollut samanlaista maastoa. Pinjalla ei ollut kenkiä, joten sepä otti minun kengät. Ja minä menin sitten ilman satulaa. :D Tehtiin sellainen kahden tunnin lenkki.

Lähdettiin tallilta peltojen ohi ja käännytiin Paljakalle pitkään ylämäkeen. Ravattiin/laukattiin se ylös kun oltiin sinne asti kävelty ja mäen päällä sitten mentiin ihan rauhassa käyntiä seuraavaan mäkeen. Esteri tietää että siinä seuraavassa mäessä saa aina laukata joten se lähti siinä ilman merkkiä viilettämään täyttä laukaa mäkeä ylös. Onneksi olen kuin liimattu Esterin selkään enkä tippunut. :D Käveltiin sitten aika pitkään ja pian oltiin risteyksessä josta käännytään hiekkamontuille. Mentiin sinne baanaamaan vähän ja tutkimaan uusia reittejä kun hiekkaa oli viety pois. Kierreltiin siellä jonkin aikaa ja jatkettiin eteenpäin ison tien toiselle puolelle. Ravattiin sitten hetki ja pian tuijotettiin suu auki ihan hirveän jyrkkää ehkä 15 metrin mäkeä. Siinä oli pehmeä hiekkapohja, koska se oli tehty crossipyörille. Kaveri oli tullut mopolla hiekkakuopille ja jatkoi sitten meidän mukana. Se ajoi sen ylös ja tuli alas, ja hiekka näytti aika pehmeältä. No, jotenkin siitä oli ylös päästävä, joten minä otin hiukan vauhtia, annoin Esterille ohjaa ja sehän meni aivan keposesti nyppylän päälle. Vähän hyytyi aivan reunalla, mutta ylös päästiin. Kun Pinja tuli ylös, Esteri säikähti ja lähti laukkaamaan sellaiselle pienelle metsäpolulle josta sain sen onneksi käännettyä.

 

Jatkettiin toiseen suuntaan pientä polkua pitkin ja pian oltiinkin hiukan isommalla kävelytiellä. Mentiin pienen talon ohi, jossa kuulemma teurastetaan hirviä (!!). Tytti oli neuvonut reitin ja oli puhunut jostain koirista, ja pian saatiinkin tietää mistä. Yhdessä pihassa oli sairaasti koiria jotka ulvoivat ja räksyttivät ja haukkuivat. Onneksi Esteri ei niille korvaansa lotkauttanut. :D Pian oltiinkin seuraavassa risteyksessä, jossa oli jopa kyltti. Toisessa tienviitassa luki jotain, ja toisessa luki että Morva. Ja Morvaanhan me oltiin menossakin, koska pitäisi ratsastaa toisen tallin ohi ja taas tien yli takaisin Saviolle. Eli tulisi sellainen lenkki hiekkakuoppien kautta. No, lähdettiin Morvaan päin vaikka se oli sellainen ruohikkotie. Pian oltiinkin keskellä suota. Oho. Hevoset rämpi eteenpäin jossain kohdissa liki polviaan myöten, mutta ei sieltä voinut niin vain takaisin kääntyä. Mutta hyvin päästiin läpi, vaikka tuntui, ettei se polku loppuisi koskaan.

Kuitenkin pian oltiin toisen tallin maastoesteillä, ja katsottiin että oho, siinä vieressä oli tie joka olisi tullut sen toisen tienviitan suunnasta! Eli oltaisiin päästy paljon vähemmällä siistiä tietä pitkin :D
Ratsastettiin kuitenkin ihan reippaasti eteenpäin ja pian oltiin toisen tallin luona. Juteltiin hetki tallinomistajan kanssa joka tunnettiin ja jatkettiin sitten eteenpäin. Isolle tielle oli siitä vain alle kilometri. Kivassa ylämäessä kuitenkin Jopi lähti käsistä ja vedätti hirveää kiitoa mäen päälle. Ja pian ylitettiinkin tie ja oltiin tallilla.

Enkä tippunut! :D