ONE DAY TO GO

Huomenna nousee pitkään odotettu lentokone kohti Kyprosta! Odotan matkaa ihan sairaasti ja nyt kirjoittelenkin viimeisiä hetkiä kotosalla. Ihan muutaman hetken päästä ahtaudutaan meidän siniseen Fordiin ja ajetaan Helsinkiin tädin luokse yöpymään. Tää päivä koostui siitä, että pääsin kahdeltatoista koulusta ja kävelin Lidlin kautta kotiin kroissantti kourassa. Tyytyväisenä tassuttelin kotiin ja aattelin käydä lenkillä, siivota ja pakkailla loppuun. Kello oli vasta kaksitoista ja ovi oli lukossa. Jotta päivästä tehtäisiin mulle tosi hankala, vara-avain oli unohtunut sisälle eikä mulla tietenkään ollut avainta! Mikään ovi ei ollut auki, pikkuveikalla eikä äidillä ollut avainta joten mikäs siinä, istuin pakkasessa kuistilla ja odottelin että isoveli pääsisi koulusta! :D Onneksi isoveikka sai luvan lintsata koulusta ja tuli päästämään mut sisälle. Kyllä mä siinä tunnin ehdin jo istua ja siivoilin samalla kuistia kun ei muutakaan tekemistä ollut.

Tänään olen sitten jo ehtinyt katsoa Ruotsin ja Suomen pelin, siivota ja olen käynyt jopa lenkillä. Täällä kotona alkaa porukka jo käydä aika kuumana, joten eiköhän me kohta jo lähdetä! Kun palataan takaisin kotisuomeen, lupaan ilmoitella heti blogin puolelle ja virkistää hieman ulkoasua. Nyt kuitenkin adios ja hyvää hiihtolomaa kaikille!

Jalat maassa, ei jalustimissa

Viikottaisena harjoituksena tehtiin Ramseksen kanssa taas tänään tasapainoaharjoituksia. Meillä sujui jopa paremmin kuin viime viikolla ja olin jo liikkeessä polvillani! Tein myös molemmilla hepoilla ennen työskentelyä maastakäsinharjoituksia ja opetin niitä kunnioittamaan ihmisen tilaa. Milli oppi nopeammin kuin Ramses ja osasi pian pysähdyksissä jäädä seisomaan parin metrin päähän. Haluan myös opettaa niitä raipan avulla tekemään temppuja, kuten esimerkiksi vilkuttamaan ja kumartamaan. Molemmat oppivat nopeasti raipalla koskettelusta nostamaan etujalkaa ja pitämään sitä hetken ilmassa. Hevoset oppivat tosi nopeasti, kunhan tietää niksit!

Kun Milli tuli liian lähelle heilutin liinaa jolloin se peruutti. Pian se oppi, ettei saisi tulla liian lähelle ilman lupaa. 

Ratsastin Millillä hetken ja menin kapeaa puomia, jotta Milli saisi hieman rutiinia puomeihin ja muutenkin esteiden ylittämiseen. Milli oli tänään kuten aina tosi innokas ja jouduin tappelemaan pidemmän aikaa siirtymisissä. Se painaa vieläkin paljon sisäpohkeelle ja pakoilee ulkopohjetta joten vaistomaisesti otan vastaan sisäkädellä vaikka niin ei saisi tehdä. Ongelmaa korostaa se että Milli ei vielä kunnolla jaksa ymmärtää sivullevieviä apuja, joten sisäpohkeen yletön käyttö ei auta, Milli ottaa sen vain kaasuna. Silloin pitäisi olla istunnalla rauhoittamassa sitä ja tehdä puolipidätteitä. Taas niin paljon asiaa hevosella jota en tunne, mutta onneksi pian meillä on viikon tauko jolloin Milli saa miettiä kaikkea oppimaansa ja viikon jälkeen kaikki alkaa taas paremmin!

VIIDEN PÄIVÄN ODOTUS

Viisi kokonaista päivää odottaa reissua. Tai no, neljä ja puolikas, sillä Helsinkiin lähdemme ajamaan  perjantaina kuuden aikoihin. Olen jo aloittanut pakkaamisen, koska odotan matkaa Kyprokselle mummilaan enemmän kuin mitään! On jo kaksi vuotta viimeisimmästä ulkomaanreissustamme Teneriffalle, joten on jo aikakin päästä lämpimään.
Ollaan perjantai-lauantai välinen yö Helsingissä, ja sieltä lennetään aamulla Tukholmaan, jossa odotamme muutaman tunnin lentokentällä, jonka jälkeen lennetään noin kuusi tuntia Kyprokselle, Turkin ja Saudi-Arabian kainaloon. Lauantai-iltana ollaan jo perillä. Päästään kuulemma ratsastamaankin loman aikana, joten hevosista ei päästä kuitenkaan eroon! :D

Jotenkin harmittaa nyt lähteä, kun tänään päästiin ensimmäistä kertaa hyppäämään Millin kanssa. Voin sanoa että Milli ei ole mikään huono hyppääjä, lahjoja sillä on, mutta itse en osaa vielä ratsastaa sen jättimäisissä loikissa ja tehdä kaikkea mitä pitää samaan aikaan. Tuntuu myös että olen ihan sokea kun lähestymme estettä, sillä en näe paikkaa ollenkaan. Liinalla ja Ramseksella osaan jo hypätä, mutta ehei uusimman neidin tapauksessa. :D Mutta kukapa nyt odottaisi meidän ymmärtävän toisiamme kahden ensimmäisen viikon jälkeen. Hassua ajatella että se on tosiaan ollut meillä jo kaksi viikkoa, vaikka tuntuu että juurihan se haettiin kotiin.
Tehtiin melko helppoja tehtäviä ja minä ratsastin vain yhtä rataa. Meillä olisi muuten ensi sunnuntainakin estevalmennus, mutta silloin mä olen jo Välimeren lämmössä!

Voisin hieman tähän loppuun kertoa ensi viikon tapahtumista. Huomenna harjoittelemme jälleen Ramseksen kanssa vikellystä ja luultavasti Millin kanssa teemme maastakäsin-harjoituksia. Tiistaina Anni tulee ratsastamaan Ramseksen ja varmaan myös Millin mutta keskiviikkona hepat pitävät vapaata meidän sääntökoulutuksen takia. Torstaina maastoillaan ja perjantai on vielä vähän auki pääsenkö tallia kohti vai en.

Minkälaisia hiihtolomasuunnitelmia teillä on?

Hiihtoloman suunnitelmia

Olen nyt parina päivänä ratsastanut Millillä perusteellisesti ja se paranee koko ajan. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa maastossa ja Milli paineli rohkeasti Ramseksenkin ohi kaikissa askellajeissa. Tällä kertaa saa Ramses jäädä jälkeen, nimittäin Milli omistaa vielä pidemmät jalat! Millillä on vielä tosi huono kunto joten se väsyi nopeasti joutuessaan kävelemään mäkiä ylös.
Huomenna onkin tasan viikko meidän Kyproksen reissuun mummilaan! Oon oottanut tätä viime kesästä lähtien ja nyt siihen on vaan seitsemän päivää. Ihan huippua! Alotan pakkaamisen varmaan jo tänään, heh. Lähdetään tien päälle kohti Helsinkiä perjantaina 21. päivä ja lauantaina saavumme perille Kyprokselle. Ollaan siellä koko hiihtolomaviikko, jolloin Anni käy parina päivänä ratsastamassa molemmat hepat.
Nyt pitää lähteä iltapalalle ja nukkumaan, joten hyviä öitä kaikille!

"Täältä putoaa aika korkealta"

... mietti Nina joka seisoi ekan kerran hevosen selässä. Kuten jo viime postauksessa eilen lupailin, tänään olisi meillä ensimmäiset "vikellys"treenit. Ja niinhän meillä oli! Millin kanssa en vielä tuohon hommaan uskalla lähteä, mutta Ramses onkin ollut meillä jo pyöreät neljä vuotta ja luotan siihen kuin kallioon.
Temppuili sen selässä ilman satulaa ja ohjia oli tosi kivaa vaihtelua, vahvistaa siihen tarvittavia lihaksia ja tasapainoa. Aluksi juoksutin Ramsesta aivan normaalisti ja sitten äiti punttasi mut selkään. Ensin ravattiin pelkästään ympyrällä, tasapainoa oli aika vaikea löytää ja piti roikkua harjassa. Kun Ramses kuitenkin tasoittui alkoi homma sujua! Pienen alkulämmittelyn jälkeen pysäytettiin poni ja alettiin temppuilla.

Alkoi tulla jo melko pimeä joten jotkin kuvat on aika huonolaatuisia. Pienellä muokkauksella sieltä sai kuitenkin edes hevosen näkyviin.
Ramses otti mun selässä leikkimiset aika hyvin vastaan ja kuten kuvista saattaa huomata, sitä ei tainnut kiinnostaa pätkääkään mitä mä siellä tein. :D
Käytin tuollaisia pehmeitä kenkiä joissa on pitävä pohja ja joihin mahtui kätevästi villasukka. Noilla on oikeen hyvä leikkiä ponin kanssa.
Loppuviikosta tehdään varmaan enemmän maastakäsittelyä ja viikonloppuna onkin sitten  koulu- sekä estetunti! Mennään vaan puomeja joten otetaan Millikin mukaan. Tästä se lähtee!

Ratsastuksen kehitys

Kun muutettiin uudelle tallille ja Anni alkoi käydä opettamassa meitä meidän omassa, pienessä ryhmässä, opin nopeasti ja voin suunnilleen sanoa, että opin ratsastamaan vasta kesällä 2012. Ennen sitä en osannut ratsastaa läheskään joka kerralla hevosta oikein päin ja kuuliaiseksi. Suurissa kuuden hengen ratsastuskouluryhmissä en oppinut lähes mitään, se tyyli ei vain sopinut minulle. Ei edes vaikka ratsastin Esterillä tunnin lisäksi viisi kertaa viikossa. Hevosen ratsastaminen on vasta parin vuoden sisällä uponnut mun kaaliini.
Ja vasta nyt viimeaikoina olen oppinut kokoamaan oikein laukassa! Ratsastuksen oppiminen on pitkä ja kivinen tie, joka alkaa vasta nyt muuttua vähän helpommaksi.

Tietenkin Milli alkuun vaikeuttaa asioita, kun joudun hyppäämään kokeneen ja pitkälle koulutetun kouluponin selästä ison, nuoren ja kouluttamattoman hevosen satulaan. Esterin meille tullessa se oli pyörinyt maneesissa ratsastuskouluponina, joten se oli tottunut pääsemään helpolla kuljettaen aloittelijoita selässään. Siksi paikoittain meidän kehittymisemme oli vaikeaa: Esteri ei jaksanut eikä halunnut tehdä, sillä se oli tottunut menemään riman alta. Se käyttäytyi kuin ponitamma.

Esterin meille tullessa olin 11-vuotias. Silloin oma poni merkitsi vain maastolenkkejä ja no, omaa ponia, jota sai helliä ja joka oli ihan ikioma. Ramses oli silloin vain orivarsa jolla en voinut kokea kaikkea mitä kymmenvuotiaana olisin halunnut. Onneksi Esteri pelasti päivän ja saapui elämäämme kuin pelastava enkeli. Se opetti minut ratsastamaan oikuttelevia poneja, vaikka saikin mut jänistämään hyppäämistä pelkonsa avulla.

Tärkeintä hevosta ratsastaessa on rentous. Luottamus, rentous ja päämääräisyys. Malinan kanssa mikään ei toimisi, jos en olisi varma mitä teen ja milloin sen aion tehdä. Asiat tehdään nyt, ja juuri tällä tavalla. Ramseksen kanssa osaamme ja lukea toisiamme ja siksi asiat hoituvat helposti sekä kivuttomasti.

Harjoituksen alla on mun kädet. Ei, en ole kovakätinen tai sahaaja, mutta jään helposti varmistamaan ulko-ohjasta että ulkotuki pysyy. Se näkyy valmentajan silmään pidättävältä avulta ja usein se korjataankin: "Älä pidätä ulko-ohjasta."
Yleensä se käsketään myös tasoittamaan. Sisäohjasta jään joskus kiinni, varsinkin Malinalla, ja pitääkin vain muistaa, että kun tekee mieli pidättää sisäohjasta vauhdin hidastamiseksi, pitää taputtaa kaulalle. Malinalla vastaankiskonta ei toimi, vaan pitää istunnan sekä vartalon avulla hidastaa vauhti oman mielen mukaiseksi.

Viikonloppu yhdessä paketissa

Lauantaina Milli oli ollut meillä tasan viikon, ja hevonen on muuttunut tosi paljon jo näin lyhyessä ajassa! Aluksi se oli vauhko ja hermostunut, nyt ne ovat jo Ramseksen kanssa samassa tarhassa ja syövät sovussa yhteisestä heinäkasasta. Milli menee koppiin helposti vaikka kotimatkalle lastaus olikin vaikeaa, nyt tasan viikkoa myöhemmin matka valmennukseen sujui kuin rasvattu. Oltiin meidän ekassa yhteisessä Annin valmennuksessa jolloin ratsastin Millillä vasta neljättä kertaa. Kuolain oli hieman pieni, joten käytiin ostamassa vähän pidempi, jota ei olla vielä kokeiltu. 11,5 menetteli, mutta uusi 12,5 on juuri sopiva.
Milli oli tunnilla ihan super ja vaikka se onkin hyvin toispuoleinen, lopuksi heppa taipui kauniisti molempiin suuntiin tasaisessa muodossa kiihdyttämättä vauhtia tai sooloilematta omiaan. Laukkaa saatiin työstettyä tosi hyväksi ja uskon myös, että maneesin seinät rauhoittivat sitä jonkin verran. Tehtiin paljon neliötyöskentelyä jotta saataisiin Milli suoremmaksi ja paremmin ulko-ohjan tuntumalle sekä suoristumaan pienemmistä avuista.

Lauantaina käytiin vielä illemmalla ravintolassa syömässä ja tämän jälkeen kaveriporukka tuli meille tekemään ruokaa ja katsomaan leffaa. Oli taas huippukiva ilta pitkästä aikaa!

Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan Helsinkiin kauan odotettuun Apassionata-näytökseen! Käytiin siellä viimeksi 2012 joten oli ihan kiva päästä taas katsomaan. Eihän nuo oikeen muutu, samanlaista se on joka vuosi, mutta kyllä me jo neljättä kertaa käytiin katsomassa. Sain tästä inspiraation ruveta harjoittelemaan Ramseksen kanssa vikellystä ja maastakäsin harjoittelua, joten huomenna on meidän ensimmäiset vikellystreenit!

ENSIMMÄINEN RATSASTUS

Tiistaina ratsastin Millillä ensimmäistä kertaa kotona, osittain kauhistuin ja osittain yllätys oli positiivinen. Milli oli loppua kohden aika hyvä, mutta lihaksettomuutensa takia ei vielä oikein jaksanut paiskia hommia.
Sillä ei ole juurikaan lihasmassaa selässä, joten keskiviikkona satulan sovittaminen oli vaikeaa. Onneksi löydettiin edes jotenkuten sopiva, joten ostamme paremman sitten kun tamma saa lihaksia selkäänsä.
Ratsastus oli lähinnä pelkkää tutustumista ja apujen etsimistä. Malinaa ei ole lähes lainkaan koulutettu kouluratsastuksessa vaikka se osaakin perusasiat. Se on melko toispuoleinen joten se on vino. Kaiken päälle se on vielä jäykkä ja tammamainen. Kuolainkin on sille tosi epäsopiva, sillä ontto kolmpipalakuolain ei toimi sillä yhtään. Onneksi saadaan huomenna ostettua perus nivelkuolain, jolla Milli toimii toivottavasti paljon paremmin!

Tänään ratsastettuani toisen kerran varmistuin enemmän kuolaimen epäsopivuudesta. Meno oli vielä hankalampaa eikä tuntunut ollenkaan hyvältä Millin painaessa sisäpohjetta vasten. Onneksi Milli on meillä vasta ensimmäistä viikkoa, kyllä tää tästä paranee! Kunhan saadaan varusteet kuntoon ja päästään alkuun viikottaisessa treenissä, kaikki helpottuu.

Epäilyt kuin savuna ilmaan

Eilen tuli mieleen ajatus "mitä oonkaan mennyt ostamaan" talutellessani Milliä. Se oli hermostunut, vauhdikas eikä halunnut lainkaan mennä sinne mihin minä käskin. Tänään oli kuitenkin ihan toisenlainen ääni sen pääkopassa! Alusta asti Milli oli melko rauhallinen ja käytävällä rentoutui nopeasti eikä stressannut turhia. Tänään se pääsi ensimmäistä kertaa liikkumaan kunnolla pitkän kuljetuksen jälkeen, kun juoksutin sitä kentällä. Tamma toimi rauhallisesti eikä hätkyillyt turhia.

Milli nautti juoksemisesta ja pärski tyytyväisenä laukatessaan monta kierrosta putkeen. Se vaihtoi askellajia mielensä mukaan muttei osoittanut merkkiäkään ryöstämisestä tai pukittelusta. Vaikuttaa tosi selväpäiseltä!
Mua vaan henkilökohtaisesti ärsyttää tosi paljon Millin klippaus, paljon parempi olis jos heppa olis täysissä karvoissaan. Vaikka tuota pitäis kuitenkin loimittaa, niin tykkään enemmän tasavärisistä hevosista. Klippaushan on sitä varten, että hevosen hiotessa se kuivuu nopeammin. Tolla on kuitenkin niin ohut karvapeite, että en usko sen hidastavan kuivumista kovin paljon. Ei aiota klipata Milliä vaan annetaan sen kasvattaa ihana karva takaisin! :D

Ramses oli tosi mustis tänään kun haettiin ensin Milli sisään. Ne ovat viereisissä tarhoissa, ja heti kun olin Ramsesta tervehtinyt ja menossa kohti Milliä, poni laukkasi Millin luo korvat luimussa ja huitoi sitä kauemmas. "Minun ihminen!!"
Toivottavasti Ramses pääsee mustasukkaisuudestaan yli. Hellittiin sitä vielä myöhemmin Millin juoksutuksen jälkeen ja Ramses oli siitä enemmän kuin mielissään. :D Aina kun Milli tuli kurkkimaan sen karsinaan, Ramses hätisti sen äkäisesti kauemmas, vaikka Ramses ei ikinä luimi tai ole ilkeä. Söpöä suojelevaisuutta! :D

Kun hoidettiin Lauran kanssa Milli sekä Ramses, äiti oli hakemassa Satulasopista meille satuloita testattavaksi. Saatiin kahdeksan satulaa, joista Ramsekselle oli kokeiltavaksi kolme ja Millille viisi. Testattiin niitä jo alustavasti, mutta Anni tulee keskiviikkona auttamaan niiden kanssa. Ajattelin huomenna ratsastaa Millillä jollakin satulalla, katsotaan!

Korjattu Sonera

Meidän modeemi hajosi alkuviikosta ja on toiminut vain pätkien nämä muutamat loppuviikon päivät. Nyt kun uusi modeemi on hankittu ja se on saanut itsensä yhdistettyä, pääsen taas tänne kirjoittamaan. 

Olen ratsastanut Ramseksella torstaina ja perjantaina, molempina päivinä se on toiminut kuin ajatus! Se on ollut nöyrä, rauhallinen ja mukava ratsastaa. Viime aikoina se on ollut tosi jäykkä vasemmalle, mutta nyt tuntuu helpottavan. 

Nyt viikonloppuna olen molempina aamuina käynyt ratsastamassa Liinaa, lauantaina koulua ja tänään esteitä. Koulutunnilla jouduttiin aluksi molemmat mukavuusalueen ulkopuolelle ja Liina osoitti sen ärhäkästi pukittamalla ja jumittamalla. Se on välillä niin tamma kuin olla ja voi, mutta kunhan sille saa näytettyä kuka käskee, homma toimii ainakin hetken. Lopuksi ratsastettiin ympyrällä harjoitusravia erilaisilla urilla, ja Liina toimi kuin ajatus! Minä en ohjannut sitä eikä se minua, vaan me ohjattiin yhdessä. Ja sitten se heittikin koko tunnin suurimman pukin. Niin perus Liinaa, se kokeili selvästi olenko hereillä kun kaikki sujui sen mielestä liian pitkään mukavasti. :D Jatkettiin vain ravia ja nyt se liikkui yhä koreammin ja upeammin, kun tajusi ettei saa minua selästä alas vaikka kuinka yrittäisi. Loppuratsastus sujuikin oikein mallikkaasti. 

Aamun estetunti alkoi heti paremmissa merkeissä, kun tamma oli hyvin edellisenä päivänä läpiratsastettu. Tehtiin matalilla ristikoilla, pystyillä ja oksereilla paljon tarkkuustehtäviä, sillä nyt aloitetaan lähes kaikki taas alusta. Arvatkaapa miksi?

Koska Milli on tullut kotiin!

Oikealta nimeltään Malina on 6 vuotias trakehner tamma, joka on enemmän projekti kuin valmis kilparatsu. Haettiin Milli kotiin lauantaina koulutunnin jälkeen ja hakureissu meni lähes kymmeneen illalle. Kunnon lumipyryn takia jouduttiin ajamaan hitaasti, ja täyspuskassa ei-auratut tiet olivat niin kamalassa kunnossa, että tuntui kuin olisi pellolla ajanut. Päästiin kuitenkin turvallisesti kotiin ja Milli pääsi Esterin karsinaan tekemään tuttavuutta Ramseksen kanssa. Se pyöri ja hyöri hetken mietteliäänä, joi sitten vähän ja pistäytyi heti piehtaroimaan. Vaikka se on nyt aluksi ollut aika hermostunut ja vauhdikas, me uskotaan että se rauhoittuu aika nopeasti, kunhan tutustuu hevosiin ja alkaa luottaa meihin. Kun harjasin sitä käytävällä, heppa steppasi koko ajan eikä malttanut millään rauhottua, mutta lopulta kyllästyi temppuiluun ja antoi mun tehdä hommani. Kunhan se asettuu, kotiutuu ja rauhottuu, päästään varmasti treenaamisen makuun!
Meillä ei ole vielä satulaa joten ratsastamaan pääsen vasta tiistaina tai keskiviikkona. Mutta meillä ei tosiaan ole mitään kiirettä, paljon turvallisempi ratsastaa kun hevonen luottaa edes jonkin verran ja tuntee paikat paremmin. Kyllä tää tästä, oon ihan superinnoissani!