Hyviä uutisia!

Ens alkuun (kuten näköjään aina....) pahoittelen sitä, että postaustaukoa on ollut jo yli viikon. Huhhuh. Syy on kuitenkin ihan selkeä, hepparintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Tällä viikolla pääsen ratsastamaan Ramsesta vasta torstaina, sillä tänään Anni ratsasti pojan ja huomenna omat menot estää tallille pääsyn. Viikonlopun vietin isän luona Kotkassa, ja siellä moikkasin jälleen Idaa ja siitä reissusta tuleekin oma postauksensa.
Ramses oli Annin mielestä ollut tosi hyvä, joten vapaapäivät kylmyyden takia ja maastolenkit ovat näköjään tehneet tehtävänsä. :D Ramses on tosi hyvin tottunut maastoilemaan yksin, sillä mäkin pääsin sillä ensimmäistä kertaa maastoon aivan yksin.

Hyviä uutisia on sen verran, että uuden hepan eläinlääkärin tarkastus on uusinnassa perjantaina. Jos kaikki natsaa, haetaan neitokainen jo lauantaina kotiin! Joten kaikki peukut ja varpaat pystyyn että asiat on reilassa ja päästään heti aloittamaan. Ramses ei ole kuitenkaan joutunut olemaan yksin, sillä viereiseen tarhaan sille on saatu kaveri. Ennen se näki kaverit vain vähän kauempana, onneksi sillä nyt on seuraa aidan toisella puolella!
Blogin laatu pitäisi parantua kunhan pääsen taas heppahommien makuun ja valoa tulee lisää kuvaamiseen. Nyt ratsastuskuvia tai muutenkaan kuvapostauksia on lähes mahdoton järjestää, sillä valoa on niin vähän. Täytyy vain tyytyä niihin vähäisiin otoksiin mitä tuolla saa.

Pohjoisnavalla

Täällä on ollut pitkään ainakin yhtä kylmä kuin Siperiassa. Viime viikolla en ratsastanut ollenkaan flunssan takia, mutta nyt heti maanantaina pääsin Ramseksen selkään. Ratsastin pitkästä aikaa ilman satulaa ja täysissä toppavermeissä, sillä pakkasta oli ainakin -20 astetta ja nokka meinasi jäätyä.
Ramses on ollut vasempaan kierrokseen tosi jäykkä. Sen suupielessä on muutama "hiertymä", jotka Ramses on saattanut siihen itse hangata tai suitset ovat voineet ottaa siihen kiinni. Säädimme suítsia hieman isommaksi ja katsotaan josko ongelma katoaa. Tosin saattaa kylmyyskin siihen vaikuttaa.

Nyt on vihdoin alkanut päivät pitenemään ja joitakin kuvia saa napsittua! Vielä viideltä ei ollut aivan hirveän pimeä, vaikka hämärää olikin. Tämän postauksen kuvat ovat ehkä ensimmäiset kuvat viikkoihin. Jos ei ole liian pimeää, niin sitten on jäätävän kylmä eikä tuolla pärjää ilman hanskoja, jolloin kuvaaminen on hieman hankalaa. No, ei tää kauan kestä, kohta on kesä! Mutta onneks saatiin pakkaset ja lunta, sillä sitä lumentonta kaamosta ei olisi jaksanut enää päivääkään.

Kuulumisia sairasrintamalta

Sain sunnuntaina flunssan, ja valitan vieläkin täällä sen kourissa. En mennyt maanantaina kouluun, kävin tiistaina ja keskiviikkona, mutta torstaina lähdin kotiin äidinkielen kokeen jälkeen. Tänään olenkin vain lenkittänyt koiria ja katsonut Netflixiä. 

Ramseksesta ei ole mitään uutta, en ole käynyt tallilla tällä viikolla ja sillä on ollut muutama vapaapäivä. Annin piti ratsastaa se tiistaina, mutta kiireiden vuoksi ei ehtinyt. Uudesta hepasta on sentään jotain hyvää kuultavaa, sillä se on kengitetty ja ennuste on hyvin positiivinen! Tamma saadaan kotiin varmasti jo parin viikon päästä.
Vaikka kehkot on täynnä räkää ja kurkku tulessa, niin oon osannut myös nauttia kotona makoilusta. Kymmenen aikaan aamulla aurinko tulee kunnolla esiin ja ai että se paiste! Nyt kun vihdoin on lunta, ulkona on tosi valoisaa ja piristävää. 

Ramses the villiponi

Nyt on ulkoasu vaihdettu haikeasti pois Esteristä ja yhtä haikeasti pois joulusta. Välillä tuntuu tosi pahalta katsoa kaikkia niitä yli viittäsataa kuvaa Esteristä, videoita ja ajatella ettei se poni odottele enää tallilla. Kun vien Ramsesta tarhaan, Esteri ei seiso siellä odottamassa kaveria. Yleensä se sattuu, mutta asia on vain helpompi työntää pois mielestä ja siksi en olekaan ajatellut sitä niin paljon. Mutta mitä pidempään ollaan erossa, sitä ihanampaa se on varmasti nähdä taas!

Keskiviikkona oltiin pitkästä aikaa Ramseksen kanssa estevalmennuksessa, ja ei vitsi se oli taas niin vauhdikasta touhua! Se on niin ihanan innoissaan esteistä aina pienen tauon jälkeen. Tietenkin aluksi oli vähän hankalaa, mutta loppua kohden parantuu aina. Videoistakin huomaa, että Ramseksesta on tullut ihanan pyöreä ja sen karva kiiltää, mahtava huomata että poni voi tosi hyvin! Ramses on muutenkin ollut tosi pirteä ja ihana, eikä se tunnu kaipailevan Esteriä. Pelkäsin ettei se totu olemaan tarhassa ja tallissa yksin, sillä tällä hetkellä sillä ei ole vierustovereita. Onneksi se on aika sopeutuvaista sorttia. 

Videosta selviää aika hyvin tehtävät jotka olivat Ramsekselle tosi hyviä. Ramses joutui miettimään oikeasti noissa sarjaväleissä sekä jumppasarjassa että miten se jalkansa asettaa. 

2014 on lähtenyt hyvin käyntiin ja nyt odotan eniten hepan saapumista ja Kyproksen matkaan! Serkku oli Kyproksella uudenvuoden ja näin eilen kuvat, en oikeesti malta odottaa! Saatte ihan varmasti ainakin 10 matkapostausta! Teneriffan matkan jälkeen en ole ollut ulkomaan lomalla, joten tää tulee tarpeeseen. Toivotaan että silloin paistaa aurinko!

Palataan vuoteen 2013

Tammikuussa ei tullut paljon kuvailtua, mutta meillä oli Esterin kanssa paljon estetreenejä. Silloin en vielä ratsastanut Ramsesta säännöllisesti, sillä marraskuussa 2012 se oli tiputtanut mut ja hypännyt polveni päälle.

Helmikuussa kisattiin Esterin kanssa muutamat seurakoulukisat lähitalleilla ja silloin Esteri myös ontui ekan kerran meillä ollessaan. Se alkoi ontumaan kouluradalla ja syytä ei koskaan selvinnyt. Silloin käytiin myös hevosmessuilla.

Maaliskuussa aloin ratsastamaan Ramseksella. Käytiin myös Siljan kanssa näiden mökillä ja tehtiin Esterin kanssa paljon maastakäsin-harjoituksia. 

Huhtikuussa rupesin käymään Ramseksen kanssa viikottain Annin tunneilla, sillä ennen tätä olin ratsastanut vain kotikentällä Annin kanssa. Tällöin aloin myös liikkumaan enemmän ja huhtikuun 26. päivä oli kauan odotettu Bieberin keikka. 

Toukokuu alkoi olla jo kesää! Hepat pääsi ruoholle ja hyppäsin ensimmäisen kerran Ramseksella. 

Kesäkuussa mekin päästiin koulusta kesälaitumille ja päästiin kunnolla kisaamisen makuun. Käytiin Esterin kanssa monissa koulukisoissa. Alkukesästä saatiin prosentteja suurinpirtein 55% enimmillään, ja loppua kohden parannettiin jo 65%. Kesäkuun lopussa blogi jäi myös pienelle tauolle, kun kirjoitin jonkun aikaa lifestyle-blogia. 

Heinäkuun alussa blogi palasi takaisin kuvioihin ja Ramses kilpaili ensimmäiset kansallisensa. Ramses ja Esteri pääsivät metsätarhaan, mikä oli erittäin kiva juttu!

Elokuussa ehkä merkittävin juttu oli poninäyttelyt Vermon raviradalla, Helsingissä. Siellä kumpikaan poni ei sijoittunut huippusijoille, vaikka Esteri saikin sinivalkoisen ruusukkeen ja oli ykköspalkinnon arvoinen! Tarkoittaa sitä, että vaikka Esteri oli kolmannella sijalla, se sai ykköspalkinnon. 

Syyskuussa ratsastin monia eri hevosia. Treenasin kirjavalla Sennillä muutaman kerran ja hyppäsin sillä kahdeksankympin luokan, josta sain B-merkin suoritettua. Samoissa kisoissa kilpailin myös Ramseksella meidän ensimmäisen "ison" luokan, 60 senttiä. Syyskuussa aloin myös ratsastaa Liinaa, ja ratsastan sitä vieläkin kerran pari viikossa. 

Lokakuussa ratsastin Ramseksella meidän ensimmäisen helppo C:n, jossa sijoituin kolmanneksi. Käytiin myös torstain HIHSissä, sillä voitettiin liput. 

Marraskuussa Esterille alettiin etsiä uutta kotia. Käytiin kokeilemassa yhtä ruunaa, mutta juttu ei järjestynyt. Saatiin myös lunta maahan, vaikka se ei jäänytkään jouluun asti. Hartwall Areenalla pääsimme näkemään Monster Jamin Suomen osakilpailun. 

Joulukuussa ratsastin Ramseksella ensimmäistä kertaa ilman satulaa! Joulukuu oli aivan lopussa, kun Esteri vietiin uuteen kotiin. En olisi tammikuussa 2013 osannut aavistaakaan, että tammikuussa 2014 Esterin karsina on tyhjä. 

Tässä oli pieni kertaus viime vuodesta. Kiitän onneani että mulla on tiistaisin kympin aamu, nyt lähtee kasin kevätpuoli käyntiin ja haikailen jo kesälomaa, vaikka en ole edes päässyt kouluun asti! 

Tammikuun maisemat

Nyt on tammikuu, mutta ulkona näyttää siltä, että mennään vasta syyskuussa. Joko nyt saisi tulla paljon lunta tai jäädä tällaiseksi, sillä jäisellä kentällä ei ole kiva ratsastaa. Onneksi päästään maneesille ratsastamaan tarpeeksi usein!
Tulossa on postaus viime vuodesta, mutta tänään kerron vain Ramseksen kuulumisia. Tuntuu tosi oudolta kun meillä onkin nyt vain yksi heppa, joka seisoo yksin tarhassa eikä voida ratsastaa samaan aikaan. Ei ole enää Esterin tuttua ja turvallista selkää, vaan istun aina räjähdysalttiin ruutitynnyrin päällä. Okei, ei Ramses nyt niin paha ole, mutta eron kyllä huomaa. Se on nuori ja vauhdikas, mikä on kyllä vain hyvä.
Lehdessä oli muuten tosi hyviä uutisia, sillä olen pitkään halunnut päästä ratsastamaan kunnon maastoesteradalle ja aloittaa pikkuhiljaa Ramseksen kanssa kenttäratsastus treenilajina, ja mahdollisesti kilpaillakin siinä. Ihan meidän lähelle rakennetaan maastoesterata, valaistu ratsastusreitti ja laukkasuora. Tosi huippua! Toivottavasti jo kesällä päästään treenaamaan sinne.

Tänään käytiin Ramseksen kanssa pitkä maastolenkki ja otettiin koiratkin mukaan. Tipsu on niin tottunut juoksemaan hevosten kanssa, ettei sillä ollut mitään ongelmia, mutta koiralauman vanhin ja pienin meinasi saada potkun. Tytti pyöri liian lähellä Ramseksen takajalkoja ja ravatessa Ramses yritti kovasti potkaista sitä, mutta onneksi ei ollut lähelläkään.
Maisemat olivat tosiaan syyskuuta. Aika masentavaa. Saadaankohan me tänne talvea ollenkaan?

Viimeisen kerran poniratsastaja

Nyt en nimittäin ole enää. Esteri vietiin pois maanantaina ja jaksoin vasta tänään raahautua tallille Ramsesta ratsastamaan. Sillä on ollut pari vapaata ja äiti on käynyt ratsastamassa sitä. Esterin poisvieminen ei sinänsä ollut vaikeaa, tietty surin ja panikoin autossa matkalla sinne ja tuntui pahalta ajatella että vain hylkäisin sen, mutta kaikki järjestyi lähes täydellisesti. Esteri pääsi tutun kaverin viereen karsinaan ja sai heinää nenänsä eteen. Oli oikea onnenpotku että Esterin kasvattaja halusi ostaa sen, nimittäin parempaa paikkaa en eläkeponille voisi ajatellakaan! Esteri tekee muutamat tunnit viikossa ja saamme mennä katsomaan sitä milloin haluamme. Matkakaan ei ole pitkä. Se on tuttujen ihmisten ja tuttujen ponien kanssa.
Oli yllättävän helppoa vain kirjoittaa nimeni paperiin ja asia oli sillä selvä, ensimmäinen oma ponini ei ollut enää mun. Tänään irrotin sen nimikyltin ovesta ja teippasin mun huoneen seinälle. Kyllä se poni tulee aina olemaan mun oma Esterini, vaikkei se virallisesti minun olekaan!

Uusi heppa olisi pitänyt hakea huomenna. Tuli kuitenkin hieman mutkia matkaan. Ei mitään suurta, toivottavasti. Heppa on kulkenut jo nyt pidempään tosi huonoilla kengillä ja huonolla pohjalla, joten se reagoi hieman taivutuskokeessa. Neitokainen ei tulekaan huomenna kotiin, vaan odotellaan rauhassa että se kengitetään uudelleen, hoidetaan koivet kuntoon ja pistetään uudestaan eläinlääkärin tarkastettavaksi. Sitten kaikki riippuu siitä, pääseekö se testeistä läpi. Nyt vaan pidetään peukkuja ja toivotaan parasta!