VIIMEINEN YÖ

Vika postaus tälle vuodelle! 2013 on ollut ihan huippu ihan kaikin puolin. Tänä vuonna aloin vasta ratsastaa Ramseksella kunnolla ja kehitystä on selvästi tapahtunut. Muitakin muutoksia on ollut.
Ens vuoden pitäis ainakin alkaa hyvin kun haetaan meidän ensimmäinen hevonen kotiin, pitää alkaa totutella ajatukseen etten voi jäädä enää poniratsastajaksi. Ramseskin on hevoskokoinen.
Ei mulla kai muuta, lähdetään kohta kattomaan raketteja ja oottamaan vuotta 2014. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Joulufiiliksiä

Nyt irtaudun poneista ja arjesta ja lähden Suomen eteläiseen päätyyn isän luo loppuviikoksi. Blogi on siis pienellä joulomalla ja palailen kirjoittelemaan viimeistään maanantaina. Silloinkin Esterin lähdöstä, joten piristäviä puheenaiheita ei ole vielä tiedossa... Tänään aamuyöllä kolmen aikaan laskin murheissani miten Esterin lähtöön on viisi päivää ja uuden hepan saapumiseen 10 päivää. Tätä odotan kuitenkin tosi innolla! Täytyy keksiä ensi viikoksi jotain puuhaa jotta aika kuluu nopeammin, voisin vaikka neuloa kaulaliinan.
Ps, nyt kun Esterin lähtö lähestyy, on myös myynnissä paljon vaaleanpunaista ponikamaa. Ainakin kaksi vaaleanpunaista Lena Furbergin ponihuopaa, yksi pinkki romaani ja muutama loimi luultavasti. Satulahuovat ovat vielä aika likaisia, mutta aion pestä ne. Jos joku on kiinnostunut, ottakaa yhteyttä:
ninanurm(at)hotmail.com

Meillä sujui joulu ihan hyvin. En viitsi lahjoja ruveta luettelemaan, mutta sain ihania pehmeitä ja kovia paketteja melko tasamäärin. Paras joululahja oli ehkä kaksi suurta taulua, joissa oli syksyisiä kuvia meidän poneista! Toisessa, hieman pienemmässä pussaan Esteriä ja toisessa tosi suuressa oli kuva Ramseksesta ja Esteristä.
Nyt lähdetään kohti Kotkaa, joten ensi viikkoon!

Joulukalenteri LUUKKU 24 - jouluaatto

Vaikka ei jouluaatolta oikeastaan tunnu, niin täällä se on! Ulkona ei ole lunta ja aika on mennyt tosi nopeasti, niin silti tänään käytiin joulumaastossa Pinjan kanssa ja otettiin tonttukuvat. Äsken syötiin riisipuuroa ja katsottiin joulurauhan julistus, kävimme myös viemässä haudalle kynttilän. Nyt mennään joulusaunaan, sitten syödään ja lähdetään serkuille joulupukkia moikkaamaan. En tässä kirjoittele enempää, hyvät joulut kaikille ja mahtavaa uutta vuotta!

Joulukalenterin LUUKKU 23

YKSI YÖ JOULUUN

Aika on kulunut osi nopeasti ja huomenna onkin jo jouluaatto! En tiedä yhtään mitä viimeiseen luukkuun on suunnitteilla, mutta toivottavasti jotain hieman erikoisempaa. Tähän luukkuun ajattelin läntätä joulukalenterin nämä pikkubannerit, jotka ovat jollain tapaa kertoneet postauksen aiheesta. 

Kun olen taiteillut kuukauden verran näitä pikkubannereita, olen oppinut luovemmin käyttämään Gimpiä ja testailemaan sitä väljellämmä kädellä. Tämä myös kasvatti mielikuvitustani bannereitten suhteen. Alan ehdottomasti väsäämään näitä ensi vuoden puolella myös normipostauksiin! 

Kaikissa kahdessakymmenessäneljässä ei ollut omaa banneria. Esimerkiksi joulutarinassa käytin samaa banneria, ja alkukuukaudesta en tehnyt bannereita lainkaan. 

En vielä toivota hyvää joulua, sillä näemme vielä huomenna joulukalenterin merkeissä! Joulun jälkeen kirjoitan mahdollista tunnelmapostausta ja ehkäpä videon joululahjoista, never know. Jos siltä tuntuu niin blogi voisi vaikka jäädä pienelle joululomalle :) Nyt pitäisi kuitenkin alkaa kirkastumaan ulkona, joten tätä tuskin tapahtuu!

Huomisiin!

Joulukalenteri LUUKKU 22 - heippa

Muutama ratkaiseva hevosasia on nyt selvinnyt. Näin ensiksi, Esteri on varmuudella lähdössä. Noin viikon päästä. Esteri on mun oma enää viikon. Sitten mun nimeäni ei enää lue sen omistuspapereissa. Tiedän, että se pääsee hyvään kotiin kasvattajansa luo, mutta tuntuu pahalta päästää se lähtemään.
Kun me ostettiin Esteri, vannoin että se tulisi olemaan meillä kuolemaansa asti. Nyt paljon oppineena ja kasvaneena teidän, ettei se ole järkevää. Haluan edistyä ratsastuksessa, ja siksi on hankittava hevonen. Poni ei enää riitä. Se on liian pieni.
Esteri on opettanut mulle kaiken mitä se voi ja mitä voin siltä oppia. Minä opetin sen taas hyppäämään, ja vastapalvelukseksi Esteri opetti mut ratsastamaan Helppo A-kouluradan kolmannelle sijalle!
Esterille on aina paikka mun sydämessä, onhan se ensimmäinen oma ponini!

Esteri lähtee maanantaina 30.12, ja sitten heti viikonloppuna tapahtuukin suuria. Käytiin eilen katsomassa nuorta trakehnertammaa, ja reissu päättyi siten, että haetaan neitokainen kotiin kahden viikon päästä. Oon ihan superinnoissani tästä, sillä uskon että nuorukaisesta tulee jotain suurta! Tamma on Ramsesta vuotta vanhempi, kääntyy siis 6 vuotiaaksi ja oikea halinalle. Se on suunnilleen 165 senttiä korkea, joten juuri sopivan kokoinen meille. Emme siis jää hevospuoleksi, sillä yhdellä hevosella olisi hieman hankala lähteä äidin kanssa maastoilemaan. Ulkoasu remppaantuu uusiksi lähes heti kun heppa haetaan kotiin!

Joulukalenterin LUUKKU 21

3 YÖTÄ JOULUUN

1. uusi ja jännittävä

2. paras kuva

3. pimeyden piristys

4. taide

Joulukalenteri LUUKKU 20

Jouluaatto lähestyy tosi nopeasti, just äskenhän julkaisin ensimmäisen luukun, ja nyt on jo kahdeskymmenes päivä! Tähän luukkun laitetaan tarinan osat 5 ja 6. Aiemmat osat ovat luukuissa 7 ja 11.

Joulukuun 5.

Keskiviikkoaamuna heräsin aikaisin ja hiivin talliin ennen kuin kukaan oli vielä noussut. Hiiviskelin talliin kun olin pukenut, ja sytytin käytävälle vain yhden valon lähelle Hillan karsinaa ja kävelin hiljaa karsinan ovelle. Tummanharmaa, tähtipäinen varsa kuljeskeli karsinassa ja nosti sitten katseensa minuun.
”Heippa pikkutyttö. Olet maailman suloisin varsa!” huokasin ja katsoin hellyttävää, pientä olentoa. Sillä oli suuret, tummat silmät ja vaaleanharmaa lyhyt häntä. Pienet korvat olivat terävästi hörössä kun tammavarsa kuunteli ääntäni. Hilla hörisi lempeästi ja varsa käveli emänsä jalkojen juureen. Se koukisti pitkät koipensa ja kellahti makaamaan oljille, silti katsoen minua uteliaasti.

Koulun jälkeen heitin reppuni portaille ja lähdin talliin. Veikka seisoi ulkona tarhassa, mutta Hilla ja varsa olivat sisällä. Äiti harjasi Hillaa käytävällä ja varsa tutki karsinoiden ovia tallissa. Kun se huomasi oven avautuvan, pikkuinen loikki emänsä etujalkojen juureen. Äiti ei näyttänyt kovin säteilevältä, vaikka niin olisi luullut. Pikkuinen tummanharmaa varsa oli hyvin suloinen pallero, mutta äiti ei tuntunut nauttivan vaavista ja sen hellyydenkipeän emän harjaamisesta.
”Mikä on?” kysyin ja kävelin silittämään Hillan päätä.
Äiti ei ensin vastannut. Varsa otti muutaman askeleen minua kohti ja hörisi. Tarjosin sille kättäni haisteltavaksi.
”Sinähän et edes halunnut poneja...” äiti mutisi hiljaa selvittäessään harjaa.
Kurtistin kulmiani. ”Miten niin?”

”Ponien omistaja otti yhteyttä. Hän soitti aamupäivällä ja kertoi hakevansa Veikan, Hillan ja varsan jo illalla. Kiitteli kovasti niiden hoitamisesta” äiti vastasi.
Tuijotin äitiä järkyttyneenä.
”Mitä...?”

Minähän vasta olin saanut Hillan ja Veikan! Ja varsan!

”Niiden omistaja? Se, joka telkesi Hillan ja Veikan sinne samperin latoon?! Eihän sille voida antaa eläimiä!” huusin niin että varsa peruutti pelästyneenä emänsä kylkeen kiinni.
”Ei ei... ei se. Ponien oikea omistaja on sinua vähän vanhempi tyttö, mutta hänen joku psykopaattisetänsä oli varastanut ponit ja piilottanut ne latoon. Hän oli ensin käynyt ruokkimassa poneja monta kertaa päivässä, mutta oli myrskyssä ajanut kolarin ja joutunut sairaalaan” äiti kertoi ja repäisi auki takun Hillan pitkästä harjasta.

Tuijotin äitiä ihmeissäni ja järkyttyneenä. Millainen sukulainen varastaa nuoren tytön rakkaat hevoset?
Joutuisin eroon varsasta. Ja Hillasta. Ja Veikasta. Siinä olisi jo tarpeeksi sulatettavaa minulle. Olin jo ehtinyt kiintyä pieneen ruskeaan poniruunaan... Huokasin syvään, ja maleksin pois tallista masentuneena. Minulle ei ollut tarkoitettu omaa ponia.

Kuuden aikaan illalla kaksi traileria saapui pihaan. Toisesta autosta astui ulos merkkiratsastusvaatteisiin pukeutunut tyttö ja pitkä mies, ja toisesta nainen. Istuin huoneessani ja katsoin ulos ikkunasta, samalla tavalla kuin joulukuun ensimmäisenä päivänä. Silloinkin tarhat olivat olleet tyhjät. Vajosin hitaasti tuolille ja pidätin hengitystä kuunnellen täydellistä hiljaisuutta. Sitten kuulin tallin narisevan oven aukeavan, ja hetken päästä se paukahti kiinni. Tyttö vanhempineen oli nyt Hillan, varsan ja Veikan luona, ja he veisivät ne pois. Pian tallin ovi taas aukesi ja kohotin päätäni että näin tallin. Tyttö talutti ikionnellisen näköisenä Hillan ulos tallista kylmään ja tuuliseen iltaan, ja pikkuvarsa seurasi emäänsä tyytyväisenä. Tytön äiti talutti pientä Veikkaa, ja isä seurasi perässä.

  Katsoin ikkunasta kuinka ponit pakattiin autoihin, äiti kätteli molempia vanhempia ja sitten he ajoivat tiehensä. Murruin ja raahauduin sänkyyn. Oli ihanaa saada jotain muuta ajateltavaa kuin Tomu, mutta nyt ajatukseni karkasivat takaisin kullankeltaiseen ponikultaan. Minusta tuntui tismalleen samalta kuin Tomun menettäminen, sillä nyt huolenaiheita oli kolme enemmän. Veikka, Hilla ja varsa. Eikä ponien nimet edes ollut Veikka ja Hilla! Painoin pääni tyynyyn ja nukahdin väsyneenä rännien paukkuessa tuulessa.

Joulukuun 6.

Itsenäisyyspäivän iltapuolella äiti ja isä lähtivät tuttavaperheemme juhliin, ja sisarukseni lähtivät serkuillemme illanviettoon. Minä jäin kotiin, sillä olimme sopineet Sofian kanssa että pitäisimme leffaillan. Sofia oli käynyt vuokraamassa videovuokraamon ainoan hevoselokuvan, ja minä olin ostanut kioskista poppareita, karkkia ja limsaa. Ensin en olisi halunnut pitää minkään sorttisia leffailtoja tai mitään, mutta Sofia sai minut suostuteltua. Olisin vain halunnut maata yksin huoneessani. Sofia rimputti ovikelloamme puoli viideltä, kun minä olin jo laittanut olohuoneessa kaiken valmiiksi. Ennen kuin ehdin avata oven, Sofia kiskaisi sen auki.
”Oho, se olikin auki!” Sofia virnisti ja saapasteli sisään.

  Asetin elokuvan kotiteatterimme DVD-laitteeseen ja lysähdimme sohvalle. Kauhoin puolet popcorneista suuhuni alkutekstien aikana, joten Sofia riisti kulhon nauraen minulta ja piilotti sen television taakse. Tuskin keskityimme koko leffaan, naureskelimme vain omiamme ja pidimme hauskaa. Sehän se koko päätarkoitus oli? En ehtinyt koko elokuvan aikana ajatella Tomua, Veikkaa, Hillaa tai edes varsaa!

Parin tunnin päästä elokuva, jonka sekavaa juonta en edes tajunnut, loppui ja Sofia kävi asettamassa sen takaisin kansiinsa. Sammutin DVD-laitteen ja vaihdoin TV:n puolelle. Linnanjuhlat olivat juuri parhaimmillaan ja hienoja prinsessamekkoja puikkelehti tanssilavalla. Nauroimme räkäisesti kaikenmaailman pikkuprinsessoille, jotka tosiasiassa olivat vanhoja, tiukan näköisiä mummeleita.
”Tunteeko herra pressa vain ikäihmisiä?” naureskelin samalla kun mussutin karkkia. ”Missä kaikki parikymppiset neitoset?”
”Nimenomaan!” Sofia kikatti kuollakseen.

Illan päätteeksi saattelin Sofian parin sadan metrin päähän ja käännyin sitten takaisin kotiin. Ulkona tuuli kamalasti, ja lämpötilakin alkoi laskea ihan kivasti. Nyt oli vain 2 astetta plussaa. Parasta kuitenkin oli, että sain unohtaa koko illaksi kaikki murheet. Tomukaan ei ollut hiipinyt ollenkaan mieleeni, mikä oli tosi mahtavaa!

Joulukalenterin LUUKKU 19

Halusin tehdä jouluakalenteriin myös kysymyspostauksen mutten perinteisessä muodossa. Saatte siis kysyä poneilta! Esteri ja Ramses vastailevat varmasti mielellään kysymyksiin, hehe. :D
Jos kysymyksiä tulee edes jonkin verran julkaisen vastaukset luukussa.

Joulukalenterin LUUKKU 18

Tähän postaukseen on koottu hienoimpia kuvia, joita arkistoista löysin. Jotkut eivät ole itse ottamiani, mutta useimmat kyllä!

Joulukalenteri LUUKKU 17 - Teneriffa 2012

Teneriffan matka 2012 helmikuussa oli unohtumaton. Se oli ensimmäinen kerta kun matkustin palmusaarelle ja nyt olisi toinen keikka tulossa, nimittäin Kyprokselle hiihtolomalla. 

Mummi ja vaari olivat Tenellä jo valmiina odottamassa meitä, ja lentokoneessa paikan päälle matkusti meidän perhe, kaksi tätiä ja neljä serkkua. 

Matkustettiin Teneriffan eteläiselle puoliskolle Adejeen. Silloin tuuli tosi ärhäkästi ja pelkäsin, että koko loman olisi niin kylmää. Onneksi päästyämme pois aavalta lentokentältä tuuli hellitti. Oli upeaa, miten hienosti pilvet jättivät varjoja laakeille vuorille ja banaaniviljelmille. Ajeltiin tärisevällä ja kuumalla tilataksilla hotellille ja tunnelma oli tosi hilpeä!

Ylemmässä kuvassa näkyy myös tulivuori Teide, joka yhtenä iltana puhkui punaista valoa huipustaan. Jos kunnolla katsoo tuota kuvaa, niin punaista hehkua näkyy päivänvalossakin!

Siellä oli myös ihan älyttömästi kissoja. Niitä oli joka paikassa. Meidän parvekkeella, uima-altailla, rappukäytävissä, ihan kaikkialla! Talo tarjosi meille koko viikoksi jopa oman kissan, haha! Meidän käytävässä alkoi siis pyöriä kisuli, ruskea aikuinen katti, jota aloimme kutsua Chokoksi. Pienimmän serkun mukaan se oli "Kooko", ja kutsuimme sitä myös Tautipesäkkeeksi. 

Hotellin edessä tien toisella puolella oli meidän nimeämä "kissalaakso", jossa näkyi hurjasti kissoja. Aina kun venailtiin bussia kissalaakson edessä otettiin kisa, kuka bongaa nopeiten kissan. Tässäkin kuvassa on kissa, mutta en tosiaan enää muista missä. :D

Paikanpäällä oli ihania pikkupuoteja joista kävimme ostamassa vettä ja muita tarpeita. Rakastuin paikalliseen limsaan, Sunkistiin, mutta harmiksi sitä ei saa Suomesta. Ostettiin joka päivä tosi paljon limsatölkkejä, sillä siellä yksi fantatölkki saattoi maksaa vaikka 40 senttiä! Fantoja oli myös tosi paljon eri mauissa, joten niitä tuli hamstrattua. En osaa sanoa ruoasta oikein mitään, en muista oliko se hyvää vai pahaa, hyvää kai, sillä ei siitä mitään pahoja muistoja ole. :D

Hotelli oli mun mielestä tosi hieno ja fiini. Se ei ollut "sisäilmahotelli", vaan huoneiston ovi avautui suoraan ulkoilmaan ja aukinaiseen käytävään. Hotellissa oli monia osia ja siellä pystyi viettämään tunteja seikkaillen ja etsien uusia hienouksia. 

Kävimme myös Jungle Parkissa, eli suurensuuressa eläinpuistossa. Siellä oli upeita eläimiä vaikka vähän tosin harmitti, että joillakin oli aika huonot oltavat. Esimerkiksi osa linnuista oli sidottu metalliketjulla maahan. Toisaalta taas meille pidettiin upea lintushow, joka kertoi selvästi, että lintujen kanssa touhuttiin paljon. 

Tietysti matkaan sisältyi myös paljon muuta, esimerkiksi ruokamyrkytys, ihana tarjoilija, shoppailua, matkat rannalle, rivo myymälä, ravut, jättimäiset aallot jotka meinasivat viedä mukanaan ja paras seura! Kaikkea en voinut postaukseen laittaa, vaikka kuvia olisi ollut vaikka millä mitalla! Upeaa että oon saanut kokea tuollaisen matkan ja voin muistella sitä näin jälkikäteen. :) Toivon myös että Kyproksen reissusta tulee vielä mahtavampi!