Maastolenkki ja puolikas kenkä.

Vaikka tummia pilviä kasaantui aika ilkeästi taivaanrantaa, päätettiin kolmen voimin lähteä kivalle maastolenkille. Minä, Silja ja Pinja. Mutta ennen sitä kuitenkin lastattiin molemmat ihan vain harjoituksen vuoksi, jos vaikka lähdetään Syyskuussa Hyvinkäälle näyttelyyn... Ensin laitettiin koppiin Ramses, se meni hieman vastahakoisesti mutta meni kuitenkin. Minä talutin molemmat ponit. Hain sitten Esterin tallista ja kävelin vain kopin luokse. Esteri tuijotti hetken sitä vähän epäilevästi, mutta muitta mutkitta käveli siltaa pitkin ihan uppo-outoon traileriin. Kyllä tuo poni osaa yllättää! :D Sen silmiä ei tarvinnut sitoa, ei tarvinnut tapella, se ei riepottanut, se vain... käveli. Ja se oli siinä. Uskomatonta. Kerrassaan uskomaonta.

Esteri oli johtoponina, ja kulki tosi reippaasti, koska eilen sillä oli vapaa. Minun perässäni oli Pinja, ja viimeisenä Silja. Välillä jopa paistoi aurinko. Käveltiin aika pitkään ennen kuin ravattiin muutama sata metriä, ja sitten tultiinkin Juokslahden koulun kohdalle. Käännyttiin siitä metsään päin aika huonokuntoista tietä pitkin, mutta laukattiin pitkä matka pehmeää tietä pitkin, koska siinä oli vähän kiemurtelevaa ylämäkeä. Esteri oli tosi reippaalla tuulella. Kyllä tuolla Saviolla on paljon hyviä maastoreittejä! Tuli ehkä semmoinen 7 kilometrin lenkki. Tultiin muutaman kilsan matkan jälkeen risteykseen, josta pääsi Himokseen, Pykälään ja Morvaan. Lähdettiin Himokseen päin, vaikka tie oli aika huonokuntoinen. Pian tultiinkin tosi ison lätäkön kohdalle ja ravattiin suoraan siitä niin, että vesi lensi! Oltiin kaikki ihan märkiä. :D Mentiin siitä vielä muutama sata metri ja käännyttiin kotiin. Nyt laukattiinkin jättimäinen lätäkkö, ja Esteri oli melkein nenällään siellä. Se kompuroi aika pahasti, olihan lätäkkö aika syvä. No, ei kaaduttu, mutta oltiin kyllä märempiä kuin kukaan muu, koska uskonpa, että Esteri meni melkein polvilleen sinne veteen. Tulin lätäkön jälkeen alas selästä ja tarkistin etujalat, ettei siellä vain olisi kiviä tai mitään haittaamassa kulkua. Mutta jalat oli ihan normaalit ja poni kulki puhtaasti, joten jatkettiin matkaa. Kun oltiin takaisin koululla, koulun vieressä oli kiva hiekkakenttä jolla pelattiin kouluaikoina jalkapalloa... No, mepä saimme oikein kivan idean, ja vähän ratsastettiin siitä kentällä. Oli oikein kiva pohja, vaikka Esteri kammosikin maaleja. :D

Kun ravattiin kotiin päin, kuului kolahdus, ja Esteriltä lähti kenkä - ei - puoli kenkää. Jep, se meni keskeltä kahtia. Siinä rupesi ärsyttämään niin, etten jaksanut edes mennä hakemaan kenkää kuten aina teen, vaan talutin Esteriä hetken että näin, kävelikö se puhtaasti vai painoiko kengän puolikas jostain. Ihan kivasti poni liikkua, vaikka ei se varmasti mitenkään mukavaa ollut kävellä kengänpuolikkaalla. Nousin sitten selkään ja käveltiin tallille.

Tallilla sanoin Tytille, Savion omistajalle että Esteriltä lähti oikeasta etujalasta kengän puolikas enkä saa sitä irti, niin Tytti näppärästi kengittäjän vehkeillään nykäisi sen pois. Kengittäjä tulee vasta parin viikon päästä... Siihen asti joudutaan kärsimään kolmella kengällä.