221. Kisahermoilua.

Äääääh sunnuntaina on seurakoulukisat lähitallilla enkä ole vielä ponin kanssa edes kokeillut rataa... Mitäköhän siitäkin tulee, kun se on Esterille ja myös minulle aivan uusi paikka?

Nojaa, sitä ehtii pohtia sitten myöhemmin! Heikot epäröi etukäteen, vahvat vasta jälkikäteen. ;) Nyt on kuitenkin jotain uutta kuvamatskua, vaikka vain tosi vähän hepoista. Käytiin sunnuntaina maastossa ja ratsastettiin vaan koululle asti Siljan ja Merin kanssa, mutta ravattiin sitten koko matka koululta tallille. Siinä tuli jotain vähän päälle kilometri ja puoli, veikkaan. Esteri ei oikeastaan edes hengästynyt ja ihan innokkaasti meni eteenpäin! Noin se kunto kohoaa vähitellen.

Kuva perjantain maastosta, kännykkälaadulla ja tärähtäneenä mennään...

Käytin myös Ramseksen kävelyllä lauantaina, ettei sen lihakset menisi jumiin tai mitään vähän rankemman ratsastuksen jälkeen. Poni ei kyllä vaikuttanut lainkaan väsyneeltä, vaan kyttäsi kyllä innokkaasti punaisia postilaatikoita ja teki niitä metri-ilmaan-pystyynnousemispukkeja. En vain jaksanut välittää siitä, joten huomion puutteessa Ramses lopetti tyhmäilyt ja käyttyäytyi nätisti - tosin vielä aaaaiiika innokkaasti...

kuolen tähän laatuun :D

Tänään käytiinkin Pinjan ja Lauran kanssa Himoksessa laskettelemassa, ja yhteen laskuun sisältyi pelastautuminen metsästä, Lauran pelastaminen puusta, 20 metrin kipuaminen ylös kaverin luo hengenpelastajana, syöksy kohti Lauran lautaa joka kauniisti liukui pitkin mäkeä itsekseen alas, pyllymäkilasku 100 metriä lautaa mukana raahaten, kaunis levaaminen laskien pyllyllään laudalla mäkeä alas ja parinkymmenen metrin liukuminen pitkin mäkeä yrittäen jaloilla saada otetta kovaa vauhtia alla vilistävästä maasta, kun liu'un pää edellä alas hyvin, hyvin jyrkkää rinnettä. Hengissä selvittiin, mutta loppuaika istuttiin kuitenkin kahviossa! Tuohon kovan onnen laskuun meni ainakin tunti...

Ja koko postaus mukavasti kännykkälaadulla, jospa ensi kerralla otan kameran mukaan tallille. :))