254. Uusien saappaiden sisäänratsastusta.

Sunnuntaina oli tosiaan koulutunti, joten pääsin kokeilemaan uusia saappaita ja ratsastushousuja. Vähän 'kovilta' ne tuntui jalkaan, ja ne saattaa alkaa hankaamaan jostain kohtaa näin alkuvaiheessa, mutta kyllä ne siitä pehmenee omaan jalkaan sopivaksi.
Kammoan tuota herpesvirusta, vaikka sitä ei ole täällä meillä päin todettu. Olen kuitenkin erotellut maanantain tunneille Aramaralle omat ratsastuskamat ja omille hepoille kotitallille omat varusteet.

Mentiin tunnilla ihan vain keskiympyrällä, koska kenttä on  päädyistä aika järkyttävässä kunnossa. Keskellä on kuitenkin suhteellisen hyvä ratsastusalusta, joten siinä ei ollut mitään valittamista. Tehtiin käynnissä ja ravissa vastataivutuksia ympyrän toiselle puolelle, eli asetettiin ulospäin ja siirrettiin myös takaosaa ulos. Esteri toimi tässä oikeaan kierrokseen ihan ok, mutta vasen oli meille molemmille hankalampi. Tehtiin pian laukannostoja toiselle ympyränpuoliskolle, ja Esteri teki ihan kivat nostot ja siirtyi myös hyvin käyntiin, mutta se ei millään olisi jaksanut rentoutua edes niillä pienillä pätkillä vaan tikitti pientä laukkaa ne muutamat metrit ennen kuin siirryttiin käyntiin, Sitten alkoikin kaamea sählääminen jolloin Esteri kuunteli, siirtyi käyntiin mutta loikkasikin samantien laukalle ja teki ihan omiaan. Sitten jouduttiinkin ihan kunnolla hommiin, nimittäin Anni halusi kunnon laukkaa ja kunnon siirtymisiä.
Esteri lähti pienimmästäkin pohjeavusta kuin tykin suusta eteenpäin ja kulki takaosa liiaksi sisällä. Sitten vain siirrettiin lapoja sisään ja sitä piti vain ratsastaa tosi paljon, että tuli muutamia hyviä pätkiä. Kuitenkin jäi ihan positiivinen mieli tunnista, sillä oli hyvä saada Esteri taas toimimaan ja odottamaan minun pyyntöjäni.

Lujaaaaaa!

Ja sunnuntaina vaihdettiin Ramsekselle sen uusi ja ihana satulahuopa kun Anni ratsasti ponskin ennen meidän tuntia. Huopa oli sille just sopiva, oli kyllä hyvä ja halpa ostos! Siihen meni vain kymppi. 
Käytiin myös maastoilemassa loppuviikosta, äiti meni Esterillä ja minä Ramseksella. Ramses oli aika jännittynyt, mutta loppumatkasta pärski ihan tyytyväisenä ja kyllähän sekin meni lujaa, laukkapätkien päättyessä sitä ei meinannut saada pysähtymään! Puhtia riitti vaikka millä mitalla.