195. 12.12.12. 12.12.12.

Viimeisen kerran tuli vaan samaa lukua, sillä nythän ei enää voi tulla 13.13, sillä kuukausiahan ei ole kolmeatoista, jos olette huomanneet. :D Mutta otsikko ei siis mitenkään liity aiheeseen. Olen pahoillani että postaukset ovat alkaneet harventua ja harventua, mutta syy on kokonaan joulutarinan. Olen siinä aika jäljessä ja kirjoitan päivät ihan viime tinkaan. Siispä iltaisin kirjoittelen tarinaa, enkä ehdi yhtään panostaa blogiin. Nyt otan kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja aion kirjoittaa vauhdikkaasti sitä tarinaa eteenpäin, että en jää jälkeen!

Toinen syy on, että olemme touhuilleet koko ajan samaa. Meillä on ollut parit kolmet katrilliharjoitukset, ja on kyllä alkanut sujua ihan hyvin. Esterillä on kuitenkin nyt joku kiukuttelukausi, kun se koko ajan luimii jollekin ja kiljahtelee kavereille. No, toivottavasti se on ohimenevää. Se myös kiukuttelee satulalle, mikä on kyllä ihan uutta! En ikinä sido Essiä kiinni karsinassa ja kun olen viime aikoina mennyt aika paljon taas satulalla (koska katrilliharjoitukset), Esteri on alkanut luimia satulalle ja pyörii kuin väkkärä. Luulet, että se johtuu siitä, kun menin muutaman kuukauden tosi paljon ilman satulaa. Sehän on mukavuuskysymys - ilman kiristävää vyötä ja tyhmää satulaa on paljon parempi liikkua! Nyt on kuitenkin katrilliharjoituksissa pidettävä satulaa, joten sitten esityksen jälkeen voin taas alkaa ratsastella ilman tuota turhaa kapistusta.

Koin myös ahaa-elämyksen, sillä eilen Essi kiukutteli harjoituksissa ihan koko ajan. Se hankasi kaikesta vastaan. Kuitenkin kun sitten aloin kehumaan sitä ihan pienemmästäkin asiasta mitä se teki ja kehuin sitä iloiseen ääneen, Esteri alkoi toimia tosi hienosti! Se hakeutui kuolaintuntumalle paremmin ja työskenteli takaosallaan. Antoi näköjään sitten lopulta periksi kun sai tarpeeksi kehuja ja halusi yrittää opittavia asioita uudelleen, kun ymmärsi tehneensä oikein. Hieno poni!