Ihana maastolenkki.

Todellakin oli! Mentiin ainakin kahden tunnin lenkki, sellainen päälle kymmenen kilometriä. Mukana oli Birgitta hevosensa Harmon kanssa, ja ratsastimme hiekkatietä ensin sellaisen pari kilometriä, ja tienhaarassa oli vastassa Anu suokkinsa Kostin kanssa. Anu on asunut jo vuosia Savion lähettyvillä, joten se tietää tosi paljon maastoreittejä! Lähdettiin ensin ihan vain hiekkatietä, ja pian mentiinkin jo hetken verran ihan nurmikkoteillä. Menimme paljon laukkaa ja ihan tuosta vain loivia alamäkiäkin laukassa koska Kosti oli niin tottunut mäkeen laukkaamiseen. Esterillä ei sitten ollut mitään ongelmaa mennä sen perässä. Ja ne maisemat kun pääsimme kukkulan päälle missä ei ollut metsää juuri lainkaan! Himos näkyi siellä kauempana, ja kaikkialla oli vain metsää ja ihan henkeä salpaavat maisemat oli kyllä. Sitten ratsastettiin vähän matkaa vielä alaspäin, ja annettiin hevosten syödä vähän. Sitten käännyttiin takaisin, ja Birgitta lähti ensin laukkaamaan Harmolla ylämäkeen. Sitten Kosti meni ohi, ja Esterille syttyi kilpailuvietti. Se lähti salamana, ja ehdin juuri ja juuri kerätä ohjat. Sitten vanha mamma laukkasi tuosta vain kauas Kostin ohi. :D Kyllä siinä vielä on virtaa! Kosti kuitenkin kiri vähän matkaa kiinni, mutta vanha mamma oli niin kilpailullinen ettei päästänyt ohi. Jouduin sitten ihan kunnolla pysäyttämään sen että vähän säästeltiin kuitenkin jalkoja. :D Käveltiin sitten aika pitkään.

Vanha kuva, mutta löysin tällaisen ja ihastuin :) Olen tainnut tämän
blogissakin ennen julkaista. Esteri on ihana pallero!

En yhtään ole hahmottanut noita maastoreittejä, paitsi tietenkin tien montuille. Se on niin simppeli, että se on helppo hahmottaa. Mutta muut paikat on minulle ihan umpimetsää. :D Sitten jossain vaiheessa oltiinkin kivalla metsätiellä, ja sitten tulikin niin kauniit maisemat että huhhuh! Alas laaksoon näki niin kauniisti, ja siellä oli Syväjärvi kaikessa pimeydessään. Alhaalla meni tie, jonne meidän piti laskeutua (klup). Ja alas oli ainakin kilometrin verran. Noh, tie vietti ylöspäin, ja ajattelin että yhyy nyt jää hienot maisemat taakse. Mutta eipäs jääneetkään! Anu käänsi Kostin umpimetsään, ja siellä menikin polku alaspäin kiemurrellen jota tuskin näkikään. Siellä mentiin umpipuskassa ja napsittiin vattuja pensaista. Kun oltiin alhaalla mentiin pienen metsikön läpi ja sitten tietä pitkin pienelle, punaiselle talolle. Siitä käännyttiin vähän isommalle tielle ja laukattiin vähän matkaa. Sitten tulikin oikealla paljon laitumia ja vanhanaikainen talli ja pihatto (tosi kaunis paikka!). Ja pian oltiinkin tienhaarassa jossa Anu lähti tallilleen. Jatkettiin vähän matkaa ja pian oltiinkin jo hiekkakuopille vievällä tiellä. Siinä hurahtikin kaksi tuntia. :D

Tallilla kylmäsin Esterin etujalat ja annoin sille kauraa, kivennäistä ja ja elektrolyyttiä. Huomenna on sitten vähän rennompi päivä, ajattelin ratsastaa ilman satulaa ja venytellä paljon. :)