Kuulumisia ennen riparia

Ylihuomenna lähdetään hyvän porukan kanssa kohti Särkisaarta ja rippileiriä! Tiistaista seuraavan viikon keskiviikkoon asti blogi on siis hiljaisella ihan tarkoituksella. Saatan tehdä pari postausta valmiiksi ja julkaista ne puhelimesta leirin aikana, mutta katsoo jaksanko.

Hepparintamalla on ollut tämän viikon melko hiljaista ja ollaan maastoiltu ilman satulaa sekä tehty vikellystyöskentelyä. Keskiviikkona meillä oli erään koulutuomarin valmennus jolloin Milli oli erittäin hyvä! Teimme ihan perustyöskentelyä ja jumppasimme heppoja helpoilla harjoituksilla. Millillä on tapana väsyä ja painaa päänsä alas, mutta Sisko antoi hyviä neuvoja sen nostamiseen. Täytyy kuvitella nostavansa rintakehää eikä päätä ja mielikuvituksella leikkiä, että nostan Millin rintakehää vetämällä sen rintaremmistä ylöspäin. En kuitenkaan tee sitä, vaan kuvittelen vain ja huomaamatta nostan sitä ylös istunnalla ja ohjalla.

Tämän tunnin jälkeen päätin lähteä tänään kisoihin vaikka pari kertaa meinasin perua ilmoittautumisen. Perjantain treenin jälkeen ei tehnyt yhtään mieli lähteä, sillä se oli jo kotikentällä jännittynyt ja hermostunut. Entä sitten vieraassa paikassa? Viime minuutin päätöksellä lähdettiin kuitenkin. Oltiin paikan päällä ajoissa, mutta paikka oli niin sokkeloinen eikä paikalla ollut minkäänlaisia kylttejä sekä välimatkat pitkät, joten pääsin verryttelyalueelle minuuttia ennen kuin vuoroni olisi ollut ratsastaa. Milli hyppi pystyyn ja yritti peruuttaa verryttelystä ulos. Onneksi meidät saatiin siirrettyä luokan viimeiseksi joten ehdin hyvin verrytellä ainakin puoli tuntia. Verkassa heppa alkoi olla jo ihan super, mutta rata oli taas ihan naurettava ainakin omasta mielestäni. Milli oli jännittynyt, ei taipunut ja laukannostot olivat ihan kamalia. Viimeisessä laukka-ravisiirtymisessä jouduin kiskaisemaan sen takaisin raviin, sillä heppa olisi muuten painellut kouluaidoista yli enkä olisi ehtinyt kääntää. Tuosta siirtymisestä saatiin jopa kolmonen.

Saatiin kuitenkin vähän yli 57% mikä oli kuitenkin paremmin kuin viime kisoissa. Se riippui tietenkin hyvin paljon tuomarista, joka oli tällä kertaa tosi mukava. Sain rohkaisevaa palautetta lappuun hymynaamojen kera. Mulle kuitenkin jäi tosi huono fiilis noista kisoista ja haluaisin vaan syyttää hevosta, mutta en tosiaan voi sillä Milli teki parhaansa. Enkä voi syyttää myöskään itseäni koska minäkin tein parhaani, eikä radalla oikein ollut enää mitään tehtävissä. Täytyy siis syyttää meidän tämänkertaista huonoa onnea ja toivoa tsemppiä seuraaviin kisoihin!

Sitten pois kisa-asioista. Viikolla Milli oli kolhinut silmänsä johonkin ja se oli rähmäinen sekä alaluomi turvonnut. Toinen silmä oli kuitenkin tässä vaiheessa kunnossa. Seuraavana päivänä turvotus oli hieman laskenut mutta silmä alkoi rähmiä. Okei, ehkä se vain siinä vaiheessa poisti likaa silmistä. Mutta seuraavaksi molemmat silmät kyynelehtivät ja rähmivät ja se tuskin jaksoi pitää niitä auki. Kävi hurjasti sääliksi pikkuista ja etsittiin sille varastosta riimuun kärpäsverho, vai miksi sitä nimitetäänkään. Nyt silmät ovatkin ihan normaalit ja voidaan jatkaa eteenpäin!

"Vikellyskin" oli ihan hauskaa vaikka Ramseksen mielestä se oli typerää. Ainakin sen korvien asennosta päätellen. Muun muassa makasin ja seisoin sen selässä, harjoittelin erinlaisia poistumisharjoituksia esimerkiksi sen takapuolta pitkin liuken ja kiipesin ensimmäistä kertaa sen selkään ilman minkäänlaisia apuja!

Tämän sekavan postauksen loppuun vielä heitän muutaman kuvan kesäloman alun ajalta.

Silmä ensimmäisenä päivänä