Eilen hyppäsin Millillä ensimmäistä kertaa ulkona tosi isolla kentällä. Ekaa kertaa siitä on myös hyppykuvia! Nyt kun päästään ulos tunneille eikä tarvitse nuohota maneesissa, materiaalia on varmasti enemmän.
Aluksi en oikein ollut varma mitä ajatella tamman hyppytaidoista, mutta onneksi se on parantunut huimasti. Ollaan hypätty vain pikkuesteitä, enimmillään seitsemääkymppiä eikä sitäkään ratana, ja Milli on ollut selvästi huonompi kuin eilen. Se pääsi vihdoin laukkaamaan menevästi. Aluksi tulimme vain pikkuesteillä linjaa johon laskimme viisi askelta väliin. Tämä onnistui vasta muutaman uusintakierroksen jälkeen ja hyppäsimme myös yhden radan. Rata oli ihan hyvä, vaikka huonon ratsastuksen takia se kielsi yhdelle pystylle. Radan jälkeen Anni nosti viimeisen okserin kasikymppiin ja pyysi tulemaan sen vielä kerran. Ja Milli ei ole koskaan hypännyt niin hienosti!
Iso hevonen tarvitsee isot esteet, eikö niin? Millin mielestä ainakin. Turhaan me tihrustetaan pikkuhyppyjä kun ei saada muuta kuin Milli tuntemaan itsensä aliarvostetuksi. Se haluaa hypätä ja se osaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti