Niin me lähdettiin kentälle ja pienen alkusähellyksen jälkeen äiti punttasi ensimmäistä kertaa minut Ramseksen paljaaseen selkään. Poni oli aluksi tosi ihmeissään, käveli muutaman askeleen ja pysähtyi sitten. Kai se nyt tuntui vähän erilaiselta. Mulla oli samanlaisia pelonsekaisia jännityksen tunteita nyt kuin silloin, kun ratsastin Ramseksella ekaa kertaa. Sekin idea tuli ihan lonkalta.
Ensin käveltiin ihan rauhassa ja sitten aloin tekemään pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä. Ramses ei ollut moksiskaan. Kun lopulta uskalsin ravata, ai että en olisi halunnut kävellä ollenkaan! Sillä on niin pehmeä askel ja matala säkä. Aivan ihana.
Milloin tosta varsasta on oikeasti tullut hevonen? Meillä ei ole enää rajoituksia. Voin lähteä sillä maastoon jos huvittaa. Käyn valmennuksissa ja hyppään 80 sentin rataa. Voin ratsastaa ilman satulaa jos tekee mieli. Voin hypätä ilman valmentajaa kotikentällä jos haluan, sillä Ramses pysyy nykyään käsissä. Voin tehdä sillä avotaivutuksia, laukanvaihtoja, väistöjä ja kaikenlaisia siirtymisiä. Ramses ei ole enää villi varsa, vaan lähes aikuinen 5 vuotias hevonen! Me puhuttiin tästä juuri maanantaina Annin kanssa. Anni lupasi mulle pari vuotta sitten, että kahden vuoden päästä mä pystyn ratsastamaan Ramseksen Ponibreeders-kilpailuissa ihan itse. Ja sehän on jo ensi vuonna! Pari vuotta sitten äiti sanoi, että kahden vuoden päästä me pystytään itse ratsastamaan Ramsesta melkein joka päivä. Ja nyt kaksi vuotta on mennyt!
Ramses on ollut meillä jo neljä vuotta ja se on kasvanut silmissä. Se on jopa lihonut hyvällä tavalla viime aikoina ja saanut lisää massaa. Ramses on fiksuin nelivuotias mitä olen tavannut, sillä se on rauhallinen ja sillä on lempeä luonne. Kun karsinassa Ramsekselle kääntää selän, poika tulee uteliaana nuuhkimaan hiuksia ja se on jopa nuoleskellut korvaani.
Huippuheppa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti