Ratsastuksen kehitys

Kun muutettiin uudelle tallille ja Anni alkoi käydä opettamassa meitä meidän omassa, pienessä ryhmässä, opin nopeasti ja voin suunnilleen sanoa, että opin ratsastamaan vasta kesällä 2012. Ennen sitä en osannut ratsastaa läheskään joka kerralla hevosta oikein päin ja kuuliaiseksi. Suurissa kuuden hengen ratsastuskouluryhmissä en oppinut lähes mitään, se tyyli ei vain sopinut minulle. Ei edes vaikka ratsastin Esterillä tunnin lisäksi viisi kertaa viikossa. Hevosen ratsastaminen on vasta parin vuoden sisällä uponnut mun kaaliini.
Ja vasta nyt viimeaikoina olen oppinut kokoamaan oikein laukassa! Ratsastuksen oppiminen on pitkä ja kivinen tie, joka alkaa vasta nyt muuttua vähän helpommaksi.

Tietenkin Milli alkuun vaikeuttaa asioita, kun joudun hyppäämään kokeneen ja pitkälle koulutetun kouluponin selästä ison, nuoren ja kouluttamattoman hevosen satulaan. Esterin meille tullessa se oli pyörinyt maneesissa ratsastuskouluponina, joten se oli tottunut pääsemään helpolla kuljettaen aloittelijoita selässään. Siksi paikoittain meidän kehittymisemme oli vaikeaa: Esteri ei jaksanut eikä halunnut tehdä, sillä se oli tottunut menemään riman alta. Se käyttäytyi kuin ponitamma.

Esterin meille tullessa olin 11-vuotias. Silloin oma poni merkitsi vain maastolenkkejä ja no, omaa ponia, jota sai helliä ja joka oli ihan ikioma. Ramses oli silloin vain orivarsa jolla en voinut kokea kaikkea mitä kymmenvuotiaana olisin halunnut. Onneksi Esteri pelasti päivän ja saapui elämäämme kuin pelastava enkeli. Se opetti minut ratsastamaan oikuttelevia poneja, vaikka saikin mut jänistämään hyppäämistä pelkonsa avulla.

Tärkeintä hevosta ratsastaessa on rentous. Luottamus, rentous ja päämääräisyys. Malinan kanssa mikään ei toimisi, jos en olisi varma mitä teen ja milloin sen aion tehdä. Asiat tehdään nyt, ja juuri tällä tavalla. Ramseksen kanssa osaamme ja lukea toisiamme ja siksi asiat hoituvat helposti sekä kivuttomasti.

Harjoituksen alla on mun kädet. Ei, en ole kovakätinen tai sahaaja, mutta jään helposti varmistamaan ulko-ohjasta että ulkotuki pysyy. Se näkyy valmentajan silmään pidättävältä avulta ja usein se korjataankin: "Älä pidätä ulko-ohjasta."
Yleensä se käsketään myös tasoittamaan. Sisäohjasta jään joskus kiinni, varsinkin Malinalla, ja pitääkin vain muistaa, että kun tekee mieli pidättää sisäohjasta vauhdin hidastamiseksi, pitää taputtaa kaulalle. Malinalla vastaankiskonta ei toimi, vaan pitää istunnan sekä vartalon avulla hidastaa vauhti oman mielen mukaiseksi.