Korjattu Sonera

Meidän modeemi hajosi alkuviikosta ja on toiminut vain pätkien nämä muutamat loppuviikon päivät. Nyt kun uusi modeemi on hankittu ja se on saanut itsensä yhdistettyä, pääsen taas tänne kirjoittamaan. 

Olen ratsastanut Ramseksella torstaina ja perjantaina, molempina päivinä se on toiminut kuin ajatus! Se on ollut nöyrä, rauhallinen ja mukava ratsastaa. Viime aikoina se on ollut tosi jäykkä vasemmalle, mutta nyt tuntuu helpottavan. 

Nyt viikonloppuna olen molempina aamuina käynyt ratsastamassa Liinaa, lauantaina koulua ja tänään esteitä. Koulutunnilla jouduttiin aluksi molemmat mukavuusalueen ulkopuolelle ja Liina osoitti sen ärhäkästi pukittamalla ja jumittamalla. Se on välillä niin tamma kuin olla ja voi, mutta kunhan sille saa näytettyä kuka käskee, homma toimii ainakin hetken. Lopuksi ratsastettiin ympyrällä harjoitusravia erilaisilla urilla, ja Liina toimi kuin ajatus! Minä en ohjannut sitä eikä se minua, vaan me ohjattiin yhdessä. Ja sitten se heittikin koko tunnin suurimman pukin. Niin perus Liinaa, se kokeili selvästi olenko hereillä kun kaikki sujui sen mielestä liian pitkään mukavasti. :D Jatkettiin vain ravia ja nyt se liikkui yhä koreammin ja upeammin, kun tajusi ettei saa minua selästä alas vaikka kuinka yrittäisi. Loppuratsastus sujuikin oikein mallikkaasti. 

Aamun estetunti alkoi heti paremmissa merkeissä, kun tamma oli hyvin edellisenä päivänä läpiratsastettu. Tehtiin matalilla ristikoilla, pystyillä ja oksereilla paljon tarkkuustehtäviä, sillä nyt aloitetaan lähes kaikki taas alusta. Arvatkaapa miksi?

Koska Milli on tullut kotiin!

Oikealta nimeltään Malina on 6 vuotias trakehner tamma, joka on enemmän projekti kuin valmis kilparatsu. Haettiin Milli kotiin lauantaina koulutunnin jälkeen ja hakureissu meni lähes kymmeneen illalle. Kunnon lumipyryn takia jouduttiin ajamaan hitaasti, ja täyspuskassa ei-auratut tiet olivat niin kamalassa kunnossa, että tuntui kuin olisi pellolla ajanut. Päästiin kuitenkin turvallisesti kotiin ja Milli pääsi Esterin karsinaan tekemään tuttavuutta Ramseksen kanssa. Se pyöri ja hyöri hetken mietteliäänä, joi sitten vähän ja pistäytyi heti piehtaroimaan. Vaikka se on nyt aluksi ollut aika hermostunut ja vauhdikas, me uskotaan että se rauhoittuu aika nopeasti, kunhan tutustuu hevosiin ja alkaa luottaa meihin. Kun harjasin sitä käytävällä, heppa steppasi koko ajan eikä malttanut millään rauhottua, mutta lopulta kyllästyi temppuiluun ja antoi mun tehdä hommani. Kunhan se asettuu, kotiutuu ja rauhottuu, päästään varmasti treenaamisen makuun!
Meillä ei ole vielä satulaa joten ratsastamaan pääsen vasta tiistaina tai keskiviikkona. Mutta meillä ei tosiaan ole mitään kiirettä, paljon turvallisempi ratsastaa kun hevonen luottaa edes jonkin verran ja tuntee paikat paremmin. Kyllä tää tästä, oon ihan superinnoissani!