Tulossa on postaus viime vuodesta, mutta tänään kerron vain Ramseksen kuulumisia. Tuntuu tosi oudolta kun meillä onkin nyt vain yksi heppa, joka seisoo yksin tarhassa eikä voida ratsastaa samaan aikaan. Ei ole enää Esterin tuttua ja turvallista selkää, vaan istun aina räjähdysalttiin ruutitynnyrin päällä. Okei, ei Ramses nyt niin paha ole, mutta eron kyllä huomaa. Se on nuori ja vauhdikas, mikä on kyllä vain hyvä.
Lehdessä oli muuten tosi hyviä uutisia, sillä olen pitkään halunnut päästä ratsastamaan kunnon maastoesteradalle ja aloittaa pikkuhiljaa Ramseksen kanssa kenttäratsastus treenilajina, ja mahdollisesti kilpaillakin siinä. Ihan meidän lähelle rakennetaan maastoesterata, valaistu ratsastusreitti ja laukkasuora. Tosi huippua! Toivottavasti jo kesällä päästään treenaamaan sinne.
Tänään käytiin Ramseksen kanssa pitkä maastolenkki ja otettiin koiratkin mukaan. Tipsu on niin tottunut juoksemaan hevosten kanssa, ettei sillä ollut mitään ongelmia, mutta koiralauman vanhin ja pienin meinasi saada potkun. Tytti pyöri liian lähellä Ramseksen takajalkoja ja ravatessa Ramses yritti kovasti potkaista sitä, mutta onneksi ei ollut lähelläkään.
Maisemat olivat tosiaan syyskuuta. Aika masentavaa. Saadaankohan me tänne talvea ollenkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti