Pikkuveljeni Nooa innostui tänään ratsastamaan, ja käytiin kentällä shetlanninponi Husanan kanssa. Husana on mulle tuttu poni lapsuudesta ja Nooakin on sillä pari vuotta sitten ratsastellut vielä tunneilla käydessään.
Ilma oli tänään vähän harmaampi, mikä oli harmi. Säästyttiin kuitenkin sateelta.
Mua harmittaa niin paljon, etten voi ratsastaa enää pikkuponeilla! Oon aina halunnut oman pienen palleron, mutta pituuteni puolesta kasvoin niistä yli jo monta vuotta sitten.
Nooa handlasi kuitenkin Husanan hyvin vaikka pari kertaa itsepäinen poni päättikin kävellä suoraan, vaikka tie olisi ollut ympyrä. Kevennykset onnistui, samaten harjoitusravi ja pujottelu.
Vaikka ratsastuksessa pitäisikin muutaman vuoden taukoa, taidot palaa silti aina takaisin. Nooa on ratsastanut viimeksi ehkä kolme vuotta sitten, mutta hienosti löytyi ryhdikäs istunta ja kevennyskin oli oikea.
Lopuksi käytiin vielä kävelemässä loppukäynnit tiellä, ja ylämäissä harjoiteltiin kevyttä istuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti