Uutta ulottuvuutta

Olen ollut nyt kaksi päivää TET-viikolla eläinlääkärin vastaanotolla, ja voin sanoa, että työ on ehkäpä henkisesti kaikista raskainta. Luulin, että joudun vain seisomaan sivussa ja kyselemään, mutta meidät tet-tytöt laitetaan ihan kunnolla hommiin. Neljä viidestä klinikalle tulevasta eläimestä on sairas (miinus rokotettavat, tiineystarkastukset tms.) ja se pistää oikeasti koville. Jo kahdessa päivässä olen oppinut enemmän eläinlääkärin työstä ja ylipäänsä eläimistä kuin pitkään aikaan. Olen seurannut koiran synnytystä, pidellyt sonnia kiinni ja ollut mukana hieman vaikeammassakin operaatiossa. Jotkut asiat oikeasti ällöttävät, mutta eläinlääkäri tekee työtään auttaakseen. Siksi ällötys pitää vain niellä ja jatkaa töitä. 

Jokainen päivä on erilainen. Uudet asiakkaat, uudet ihmiset ja uudet pulmat. En voi edes kuvitella, miten tylsää joillakin tutuistani saattaa olla, kun he tet-viikolla purkavat kaupan hyllyjä tai toimivat juoksupoikina. Vaikka ei olisi aikomustakaan "isona" ryhtyä minkään sortin lääkärilinjalle, niin suosittelen lämpimästi eläinlääkärin tai lääkärin työhön tutustumista. Olen aina halunnut tehdä työtä, joka auttaa muita, neli- tai kaksijalkaisia, joten sille linjalle uskon päätyväni. Joko rakentamaan kouluja kehitysmaihin tai tekemään jotain maailmaa mullistavaa. 

Jännitän jo valmiiksi huomista, sillä tiedän minkälaisia asioita tulee tapahtumaan. Olen illan ratoksi lukenut jo valmiiksi kyseisiä leikkauksia koskevia seikkoja. Tulossa siis jännittävä ja raskas päivä!

Meidän omiin heposiin poiketen, Millillä kävi tänään tunnistaja. Tallissa seisoo ihka oikea Malina eikä kukaan muu! Paperit on lähetetty Hippokseen ja pian se rekisteröidään ihan mun omiin nimiin. 

Tässäpä oli taas hieman alkuillan pohdintoja ja nyt painun nukkumaan, jotta jaksan herätä huomenna! Hyvää yötä.