Uutta ulottuvuutta

Olen ollut nyt kaksi päivää TET-viikolla eläinlääkärin vastaanotolla, ja voin sanoa, että työ on ehkäpä henkisesti kaikista raskainta. Luulin, että joudun vain seisomaan sivussa ja kyselemään, mutta meidät tet-tytöt laitetaan ihan kunnolla hommiin. Neljä viidestä klinikalle tulevasta eläimestä on sairas (miinus rokotettavat, tiineystarkastukset tms.) ja se pistää oikeasti koville. Jo kahdessa päivässä olen oppinut enemmän eläinlääkärin työstä ja ylipäänsä eläimistä kuin pitkään aikaan. Olen seurannut koiran synnytystä, pidellyt sonnia kiinni ja ollut mukana hieman vaikeammassakin operaatiossa. Jotkut asiat oikeasti ällöttävät, mutta eläinlääkäri tekee työtään auttaakseen. Siksi ällötys pitää vain niellä ja jatkaa töitä. 

Jokainen päivä on erilainen. Uudet asiakkaat, uudet ihmiset ja uudet pulmat. En voi edes kuvitella, miten tylsää joillakin tutuistani saattaa olla, kun he tet-viikolla purkavat kaupan hyllyjä tai toimivat juoksupoikina. Vaikka ei olisi aikomustakaan "isona" ryhtyä minkään sortin lääkärilinjalle, niin suosittelen lämpimästi eläinlääkärin tai lääkärin työhön tutustumista. Olen aina halunnut tehdä työtä, joka auttaa muita, neli- tai kaksijalkaisia, joten sille linjalle uskon päätyväni. Joko rakentamaan kouluja kehitysmaihin tai tekemään jotain maailmaa mullistavaa. 

Jännitän jo valmiiksi huomista, sillä tiedän minkälaisia asioita tulee tapahtumaan. Olen illan ratoksi lukenut jo valmiiksi kyseisiä leikkauksia koskevia seikkoja. Tulossa siis jännittävä ja raskas päivä!

Meidän omiin heposiin poiketen, Millillä kävi tänään tunnistaja. Tallissa seisoo ihka oikea Malina eikä kukaan muu! Paperit on lähetetty Hippokseen ja pian se rekisteröidään ihan mun omiin nimiin. 

Tässäpä oli taas hieman alkuillan pohdintoja ja nyt painun nukkumaan, jotta jaksan herätä huomenna! Hyvää yötä. 

Milli Mallikas

Milli on nyt ollut poikkeuksellisen kuvauksellinen ja toiminut hyvin (ainakin tänään), joten kirjoittelen taas tänne väsynein silmin. Viimeinkin viikonloppu, jolloin mulla ei ole mitään! Olin hyvillä mielin iltaa ulkona mutta varmaan meen jo ihan pian nukkumaan.
Viime viikon estetunnilla Milli oli jo heti paljon parempi kuin ekalla hyppykerralla ennen lomaa. Vaikka se on vielä tosi raaka esteillä (onhan se muutenkin), niin silti saatiin paljon onnistumisia. Ei siinä muu auta kuin toistot. Tehtiin kavalettitehtäviä ja paljon pieniä hyppyjä. Laukka pysyi hyvin kasassa ja Milli jopa tajusi nostaa kavaleteilla jalkojaan, vaikka vauhti kiihtyikin armottomasti hypyn jälkeen. Tätä treenataan!

Alunperin mun piti mennä täksi viikonlopuksi Kotkaan, mutta suunnitelmat muuttui, joten jään tänne. Siispä meillä on taas viikonloppuvalmennukset suunnitelmissa ja päästään treenaamaan lisää. Alkuviikosta kenttä oli ihan jäässä ja itku kurkussa yritin saada Millistä rauhallista ja mukavaa ratsastaa, mutta noin nuoren ja innokkaan hevosen pitäisi päästä liikkumaan, mutta mihin se juoksisi kivikovalla kentällä? Sen jarrut tulevat vieläkin aika viivellä, eli en saa siihen joskus mitään kontaktia hidastamismielessä. Se jopa hieman pelottaa joissain tilanteissa, mitä jos en saa sitä maastossa pysähtymään ollenkaan? Oli hevonen mikä hevonen, jarrujen pitää toimia ja nopeasti. Siispä se homma on nyt etusijalla eikä mikään muu. Viis mistään kisatuloksista, treenataan vaikka koko vuosi jarrujen etsimistä, kunhan voin luottaa tuohon hevoseen täysin sataprosenttisesti!

Tänään kenttä oli plussakelien ansiosta täysin sula. Hyvin kurainen, mutta siinä pystyi ratsastamaan. Tein Millin kanssa aluksi ainakin 20 minuuttia maastakäsintyöskentelyä ja ratsastin käyntiä ilman satulaa. Juoksutin, opetin käsimerkkejä, peruutusta, ja muuta hyödyllistä. Tämän treenauksen jälkeen satuloin hepan ja nousin selkään. Koulutreeni meni ihan älyttömän hyvin, pienen alkusäädön jälkeen heppa alkoi tekemään töitä ja pystyin laukkaamaankin aivan rennosti. Huomasin kuitenkin eron, kun nousin sen selkään. Maastakäsin työskennellessä se on aivan rento ja rauhallinen, mutta kun ratsastaja nousee selkään, Milli lähtee harppomaan nopeasti ja vauhdin täytyy olla sen mielestä mahdollisimman luja. Joko se jännittyy ratsastajasta, mutta onhan sillä vauhti verissä, joten heppa taitaa olla vain superinnokas tekemään töitä. Lähdetäänkö mieluummin laukkaradoille?

Harmittaa, että Milli on niin laihassa kunnossa. Auringossa näki sen kylkiluut, mitä ei ole hämärässä tullut niin tarkkaan tutkittua. Mutta eihän sitä muutamassa viikossa atleetiksi muututakaan, lihotetaan ja kasvatetaan sen lihaksia pikkuhiljaa ja kesällä se on varmasti ihan huippukunnossa!

Millin jälkeen tehtiin Ramseksenkin kanssa vielä näitä vikellysjuttuja ja "leikkejä". Ramses oli selvästi tyytyväinen vähän rennommasta päivästä ja tykkäsi jopa laiskotella.
Mulla on ollut koulussa nyt vähän kiireitä, mutta ens viikolla onkin TET-viikko joten kouluhommat jää taakse ja saa vähän "rentoutua", vaikka töitähän tässä tehdään! Oon kaupungineläinlääkärin vastaanotolla viikon, joka hoitaa myös hevosia joten tulossa on mielenkiintoinen viikko!

"luuleksä tosissas et mä juoksen ympyrää? mikä järki siinäkin on"

Aarreaitta

Sunnuntaista sunnuntaihin, ja taas viikon laiskuuden jälkeen postaus. Mulla ei ole oikeen ollut materiaalia, mutta tein uuden bannerin ja ulkoasu muokkaantuu tässä ajan saatossa vielä hieman. Kunhan jaksan.
Mutta nyt on asiaakin! Keskiviikkona meillä oli Sanna Backlundin valmennus, joka oli taas pitkästä aikaan ihan hyvästä. Oon hypännyt Ramseksella viimeksi ehkä joskus tammikuussa, sillä Millin tulon jälkeen en ole sen selkään ehtinyt juuri lainkaan. Ramses oli aikalailla pukkituulella joten ainut keino pitää se kuosissa oli vain se, että jouduin pitämään sen pään tosi korkealla. Ei se onneksi kertaakaan pukittanut, mutta lähellä oli.

Tää postaus onkin oikea aarreaitta, sillä tähän tulee nyt paljon asiaa ja paljon kuvia, kaikki eri asioista.
Lauantaina estetunnin jälkeen (joka muuten meni Millillä ihan sairaan hyvin, se on kehittynyt ihan älyttömän paljon!) lähdettiin serkun kanssa Helsinkiin, sillä illalla olisi Satin Circuksen keikka, jota näkisimme ekaa kertaa. Lämppärinä toimi Elias Kaskinen & Päivän Sankarit, jotka on julkaisseet biisin Sano Se Mulle. Kymmeneltä Satin Circus alkoi soittaa ja ei vitsi sitä meininkiä! Mahtavaa ja pirteetä musiikkia hyvällä mielellä. Tykkäsin ihan sikana, liputkin oli halvat ja pääsi samalla pitkästä aikaa pääkaupunkiseudulle kunnolla. Uusia ihmisiä bongattu, paljon keikkakuvia otettu ja oli mahtavaa päästä juttelemaan Ollille, Kripelle, Axelille ja Paulille. Vitsit, varmasti meen uudestaan!

Viikonlopun viettoa

Kerrankin olin koko viikonlopun kotona ja pääsin vielä lauantaina ratsastamaan kerrankin itsenäisesti, ollaan nimittäin käyty pitkään joka lauantai tunnilla joten materiaalia ei ole saatu. Oli ihan mukavaa ratsastella ihan rauhassa ja nukkua pitkään! Käytiin Millin rokotuksen takia vain kevyt maastokävely ja sen päätteeksi ratsastin Ramseksella vielä reippaasti kentällä ja annoin sen liikkua eteenpäin.
Täällä on ollut tosi aurinkoista ja lämpömittari näyttää lähes kymmentä astetta. Toivon todella ettei tule enää takatalvea ja saadaan kevät!

Näin sunnuntaina tehtiin aamulla kuvausreissu Lauran kanssa ja illaksi kiiruhdin koulutunnille Millillä. Teki muuten taas hyvää, sillä Annin ratsastuksen jälkeen Milliä kiukutti se, etten mä osannut. Siispä se riisti minulta ravista koko ajan laukkaan eikä suostunut pysähtymään. Miten hullulta kuullostaa tuossa tilanteessa painaa pohkeet vaan tiukemmin kiinni? No mun korvaan ihan typerältä mutta se toimi ja niin Milliä pitää ratsastaa. Sen isä on täysiverinen joten vauhti on sillä verissä. Siispä se täytyy käyttää hyväksi ja ratsastaa paljon pohkeella ja istunnalla. Lopputunnista Milli toimi kuin unelma ja paremmin kuin koskaan! Se oli energinen liikkeissään mutta käytti selkäänsä ja toimi hyvin pohkeilla. Tulinen heppa.
Tunnista ei jälleen ole minkäänlaista materiaalia, mutta lätkin loppuun muutamat kuvat sunnuntailta!

Cyprus 2014 february

Tässä muutamat kuvat Kyproksen reissulta ja näin myös ilmoittelen olevani hengissä. Olisin yhtä hyvin voinut olla hermoromahduksen partaalla, sillä Milli on ollut loman jälkeen ihan mahdoton! Torstaina maneesissa jouduin laukkaamaan sillä monta kymmentä pääty-ympyrää ennen kuin se rauhoittui edes vähän. Onneksi Anni kuitenkin hyppäsi sen selkään ja se ei ole koskaan mennyt niin upeasti. Mun paineet helpotti edes vähän, sillä nyt tiiän että ei olla mitään turhaa konia ostettu. Siitä tulee hyvä, kunhan mä opin ratsastamaan hevosilla. Poneissa ja hevosissa on niin iso ero, ettei se kovin helposti käy. Varsinkin kun Ramses on poni.

Eilen käytiin pitkästä aikaa Pinjan kanssa tallilla ja ratsastettiin Ramses. Kukaan mun kavereista ei ole vielä noussut Ramseksen selkään, joten Pinja sai kunnian olla ensimmäinen! Ramseksesta on tullut tosi fiksu ponipoika ja se käyttäytyi tosi hienosti. En vois olla ylpeämpi!