Marraskuu

Syksy hujahti tosi nopeasti ohi ja kohta onkin jo joulukuu. Tänne satoi muutama päivä sitten ensilumi, mutta se sulaa tällä hetkellä pois vesisateen takia. Ois ollut kiva pitää lunta vähän pidempään, mutta ehkä me saadaan kuitenkin valkonen joulu!

Meidän hevoskatraan kunto on viime päivinä hieman heilahdellut. Kuivan ja lämpimän syksyn ansiosta kaikkien jalat pysyivät kunnossa (varsinkin Vienskin), mutta nyt Ramses onkin ainoa terve nelijalkainen. Killellä on jaloissa riviä joka turvotti ne aivan tukeiksi, onneksi liikunta ja kylmäys laskee turvotusta huomattavasti. Vienna sairasti jonkun oudon mahapöpön, joka saattoi hyvin johtua vaikka hiekasta mahassa. Suun limakalvot olivat ihan kuivat ja vaaleat, se ei syönyt ja ripuloi. Eläinlääkäri kävi nesteyttämässä ja nyt ollaan menossa jo parempaan suuntaan. Pari päivää sairastamisen jälkeen se sai jonkun kipukohtauksen ja käyttäytyi tosi oudosti. Siitä selvittiin kuitenkin ilman eläinlääkäriä. Senkin takajalat ovat plussana ihan tukit ja jos siellä ei ole vielä riviä, niin se kehittyy parin päivän aikana. Se on tosi arka jaloistaan ja selvästi kipeä. Nyt on kuitenkin prioriteettinä hoitaa meidän toipilaat kuntoon.

Ramseksen kanssa ollaan päästy aluejoukkuevalmennuksiin, mikä on tosi hieno juttu! Meitä valmentaa Tuomas Jauhiainen. Ollaan nyt päästy vasta yhteen valmennukseen, mutta oon tykännyt tosi paljon. Ramses on kehittynyt ihan huikeasti tässä muutaman kuukauden aikana.
Killekin on mennyt eteenpäin tosi paljon. Sen laukka on muuttunut pyöreämmäksi ja se opettaa meille koko ajan uutta.
Otettiin parit rakennekuvat meidän vanhimmista muutama päivä sitten, ja oon kyllä tosi tyytyväinen meidän ratsuihin!

Ollaan me oltu myös lomalla. Käytiin perheen kanssa viikon reissulla Espanjassa Fuengirolassa. Tosi kaunis paikka ja tykkäsin hirveästi! Oli lämmintä ja aurinkoista ja kaikkea mitä Suomessa ei ollut! Meidän matkaan kuului tosi paljon muutakin kuin vaan altaalla makoilua, mutta en mee nyt yksityiskohtiin. Matka oli erittäin hieno.

Vienskin kuvaussessiot

Oltiin pari viikkoa sitten kuvailemassa tuon nuorimmaisen kanssa, ja vaikka molemmilta meinasi vähän kärsivällisyys loppua kesken, niin kuvista tuli ihan kivoja. Vienna ei millään olisi malttanut seistä ja näyttää söpöltä, se olisi mieluummin lähtenyt pukkilaukkaa pitkin peltoa.

On muuten pikkasen muuttunut meidän vaavi jo ihan parissa kuukaudessa!

Rampana jälleen

Maanantai-iltana kävi taas hassusti. Juoksutettiin Killeä peltokentällä ja kun se rentoutui ja alkoi liikkua kivasti, menin sen selkään ja meillä oli vain juoksutusvyö. Ravissa kaikki oli vielä ok.
Kun nostettiin laukka, pari kierrosta meni ihan hyvin vaikka Kille vähän liukasteli. Vauhti kiihtyi vähän liikaa ja liukkaassa kohdassa Kille menettikin tasapainonsa ja liukastui. Kaikki kävi tosi nopeasti ja se rojahti maahan, ja mun koko toinen jalka jäi ison hevosen ja kovan pellon väliin.
En oikeen osaa sanoa mitä tapahtui ja miten päin tulin maahan, mutta Kille nousi tosi nopeasti pystyyn. Se liikkui onneksi puhtaasti tapauksen jälkeen ja tiistainakin se oli ollut tosi hyvä, joten se ei ainakaan saanut mitään traumoja tai kipuja.

Murtumaa ei kuitenkaan ollut, vaikka en olisi ihmetellyt jos olisikin. Jalkaan kohdistui kuitenkin yli 600 kilon paino nopeasta vauhdista. Se kuitenkin turposti heti tukiksi polvesta alaspäin ja konkkaan kepeillä. Maanantaina on magneettikuvakset jossa saadaan tietää lisää. Jalka ei kuitenkaan vääntynyt joten voi olla, että nivelsiteet eivät ole rikki. Se olis tosi hyvä, koska nivelsiteiden parantumiseen menee ihan älyttömästi aikaa.
Kyllä mä kohta pääsen takaisin selkään ja heppahommat ei jää. Tänään meen kannustamaan tiimiä kisoihin joissa mun piti itsekin hypätä!

Parit peltokuvat

Mulla on jäänyt muutama Manu-kuva julkaisematta, joten jätän ne vain tähän. Sopivasti koulukisojen jälkeen.

Koulukisat lainaponilla

Lainattiin ratsastuskoulupuolelta pari ponia ja lähdettiin Ainon kanssa kisaamaan tuntihevosille avoimeen luokkaan! Olen treenaillut Manun kanssa viimeaikoina näin muutaman välivuoden jälkeen. Ratsastin sillä skidinä paljon enemmän ja nyt ollaan lähinnä pidetty hauskaa. Oli kyllä ihan huippuhauskaa ja menestystäkin tuli. Luokassa Helppo C mä ja Manu päästiin neljännelle sijalle 68:lla prosentilla, ja Aino veti ohi kolmannelle sijalle prosentein 68,3!

Manu käyttäytyi ihan hämmästyttävän hienosti, olin odottanut jotain ihan muuta. Se on vähän sellainen jännittäjä ja arasteleva, mutta poni käyttäytyi kuin ammattilainen.
Rataan olen tosi tyytyväinen. Manu ei pelännyt tuomaripäädyn autoa ja vaikka se vähän jännittikin ja hyytyi, silti se näytti parhaat puolensa ja oli tosi hieno.

Aramaraa edustettiin ylpeästi ja seistiin molemmat palkintojenjaossa!